Päivi Tapola : Mannerheimin haastaja : kenraali Harald Öhquist

Takakansi

TULEHTUNEITA HENKILÖSUHTEITA JA MAAN KOHTALO VAAKALAUDELLA

Sanoin hänelle, että tämä on melkein pahin rangaistus, minkä voin saada ja että kaikissa olosuhteissa haluaisin olla rintamakomentaja niin kauan kuin sota kestää... Näin jääkärikenraali-luutnantti Harald Öhquist (1891–1971) vuodatti tuskaansa tavattuaan Mannerheimin helmikuussa 1944, kun Mannerheim riisti Öhquistiltä rintamakomentajuuden ylimmän sodanjohdon silmien edessä.

Öhquistin näyttävää sotilasuraa synkensivät ongelmalliset välit Mannerheimiin, ja ne kärjistyivät talvi- ja jatkosodan ratkaisevissa vaiheissa. Öhquist kuvaa suorasanaisesti välejään ylipäällikköön kirjeissään, muisti­kirjoissaan ja taskukalenter ­eissaan.

Nuoren juristin sotilasura alkoi, kun hän lähti kärki­joukoissa Saksan jääkärikoulukseen. Sotien välillä hän perehtyi syvällisesti strategisesti tärkeään Karjalankannak­ seen. Jatkosodan alussa ylipäällikkö siirsi Öhquistin yhteys­ upseeriksi Saksan päämajaan. Öhquist oli tunnollinen, pedantti ja ohjesääntöä noudattava upseeri, joka vaati alaisiltaan samaa.

Esittely

Nuorelle lakimiehelle Harald Öhquistille tärkeintä oli Suomen itsenäisyystaistelu, ja niin hän lähti ensimmäisten mukana Saksaan jääkärikoulutukseen. Suomen itsenäistyttyä hän jäi kehittämään maalle armeijaa ja aloitti tarmokkaasti sotilaskoulutuksen.

Talvisodassa Öhquist johti II Armeijakuntaa Karjalan kannaksella, mutta joutui vastahyökkäyksen epäonnistuttua ylipäällikön epäsuosioon. Jatkosodassa hän toimi Hitlerin päämajassa yhdysupseerina ja sai myöhemmin komentoonsa Kannaksen Ryhmän, mutta suurhyökkäyksen alla Mannerheim siirsi hänet koulutuksen tarkastajaksi.