Paolo Giordano : Ihmisruumis

Takakansi

»Jokin on todellakin muuttunut sen jälkeen, kun he ovat poistuneet turvavyöhykkeeltä, ja vielä enemmän sen jälkeen, kun pioneerit löysivät ensimmäisen tienvarsipommin: siellä laakson sydämessä, missä he nyt ovat, häpeää tai paheksuntaa ei ole enää olemassa. Monet piirteet, jotka erottavat ihmisen eläimestä, ovat hävinneet. Tästä lähtien, Egitto ajattelee, hän­täkään ei ole enää olemassa ihmisenä. Hän on muuttunut abstraktiksi olennoksi, joka pystyy vain olemaan varuillaan, reagoimaan, sietämään.»

Esittely

Käydäänkö ankarimmat taistelut sotatantereella, kotona vai sielussa? Alkulukujen yksinäisyyden kirjoittaja pureutuu mielen ja ruumiin traumoihin.

Italialainen joukko-osasto lähetetään Afganistanin autiomaahan. Olosuhteet ovat äärimmäisen karut. Ei läheisyyttä, ei lohtua, vain joukko taistelutovereita. Egitto pakenee yksityiselämän konflikteja, Cederna todistelee miehuuttaan, Ietri pyristelee irti äidin helmoista. Tunnelmat heittelevät hilpeästä dramaattiseen. Vihollisen maaperälle tunkeutuessaan joka sotilas joutuu kohtaamaan itsensä ja ongelmat, jotka luuli jättäneensä kotiin.

Giordano kuvaa uskottavasti sotilaiden sisäisiä kamppailuja, yhtä raastavia kuin sota itse.