Paul Brickhill : Lentäjäsankari Douglas Bader

Kun eräs englantilainen hävittäjälentäjä elokuussa 1941 ammuttiin alas miehitetyssä Ranskassa ja vietiin sotilassairaalaan, hämmästyi saksalainen lääkäri nähdessään, ettei vangilla ollut jalkoja. Mutta Saksan lentoväen miehille ei jalaton lentoupseeri suinkaan ollut tuntematon. He tiesivät, että hän oli Ison-Britannian parhaita lentäjiä ja RAF:n todennäköisesti lahjakkain hävittäjälentueen komentaja Douglas Bader, jonka tarina on toisen maailmansodan ja koko sotahistorian merkillisimpiä.
Kadettiaikoinaan Bader oli lupaava lentäjä ja erinomainen urheilija, hän oli toveriensa ihailema ja opettajiensa toivo, kunnes sattui onnettomuus, joka maksoi häneltä hänen molemmat jalkansa silloivatavasti parantumaton isku nuorelle pojalle ja raskas, niin myös paluu elämään; ilmavoimiin ei ollut enää palautumista. Mutta Bader päätti epätoivoisen ajan jälkeen nousta ainakin pystyy ja hän ponnisti niin tehokkaasti, että — ennen kaikkea — hän tiesi osaavansa mestarillisesti lentää. Näiden vaikeiden aikojen ainoa valopilkku oli Thelma, tyttö, jonka kanssa hän solmi avioliiton. Konttoripöydän ääressä puolinaista elämää viettävä Bader tunsi sodan puhkeamisen henkilökohtaisen onnena, sillä nyt hänet hyväksyttäisiin takaisin ilmavoimiin. Ennenkuulumattoman lyhyessä ajassa hän kohosi lentueenpäälliköksi ja sitten vahvistetun eskaaderin komentajaksi. Ja niin hän yhtäkkiä huomasi olevansa maailman maineisimpia taistelulentäjiä.
Suurinta voittoaan Douglas Bader ei kuitenkaan ole saavuttanut taisteluissa, ne ovat vain episodi siinä suuressa voitossa, jonka hän on saanut ja joka hänen on saatava joka päivä uudelleen omassa miekkohtaisessa taistelussaan. Hänen salaisuutensa on yksinkertainen ja tuntuu kenties jokapäiväiseltä: hän ei milloinkaan ole lannistunut.