Paula Hahtola : Salpalinja

Takakansi

On heinäkuu vuonna 1951. Kaksitoistavuotias Inge lähtee äidin kanssa matkalle Haminan taakse tapaamaan äidin isää. Mukanaan äidillä on papereita, joihin hän ihan haluaa papan allekirjoituksen. Keskiseen viikkoon kuuluu uusi uimakuja ja sitruunasoodaa, uimista ja leikkiä hiekkarannalla mutta myös asioita, joita on pidetty piilossa. Viikko on merkityksellinen jokaiselle - niin Inge, pappa kuin äitikin kertovat tarinasta kesästä tapaamisestaan Salpalinjan lähellä. Inge muistelee matkaa vielä vuosikymmenten päästä pohtiessaan elämänsä ratkaisuja. Mitä matka merkitsi? Miksi katkeruus, häpeä ja suru painavat häntä niin paljon?

Salpalinja on vahva tarina nuoresta, jolla perhe suojautuu häpeältä mutta rajaa samalla liion ulkopuolellen. Romaani saa voimansa toistosta, tapahtumien taitavasta ristiinvalotuksesta, kirkkaasta kerronnasta ja elämästä ajankuvasta. Rivien välit hengittävät, antavat tilaa täyttää aukot. Ihoa jää hiertämään ohut kerros suiston hiekkaa.

Esittely

Eletään vuoden 1951 kesää. Kaksitoistavuotias Inge lähtee äitinsä kanssa papan luokse vierailulle. Viikon mittainen matka Haminan taakse on äidille tärkeä: hän hakee isyyden tunnustamispaperiin papan allekirjoituksen. Asiasta on ollut epäselvyyttä, ja suvun salaisuudet vaikuttavat kaikkiin, aivan pienimpiä myöten. Lämpimään loppukesän viikkoon kuuluu uusi uimapuku ja sitruunasoodaa, mutta myös outoja, piilossa pidettäviä seikkoja. Äiti saa paperiinsa allekirjoituksen ilman suuria riitoja, mutta tarina on enemmän kuin tapahtumiensa summa. Salpalinja on muuri, jonka yli romaanin henkilöt kapuavat koko ikänsä.

Inge, pappa ja äiti kertovat kukin vuorollaan samasta heinäkuun viikosta. Vuosikymmenten päästä Ingen tarina aukeaa uudestaan: Mitä matka merkitsi heille kolmelle? Millaiset eväät Inge sai äidiltään, millaisen äidin mallin? Miten Inge on eväineen elänyt elämänsä? Inge ajattelee, että jos äidit tekevät jotakin pahaa, heillä on siihen varmastikin painavat motiviit.