Pauli Jokinen : Verikoirat

Takakansi

Helsinkiläiset vastustivat Venäjän sortotoimia kovin ottein 1900-luvun alussa. Koulupoikien taistelujärjestö Verikoirat teki lukuisia salamurhia ja pommiattentaatteja aivan Helsingin ydinkeskustassa. Kaupunki oli kuin sotatanter. Yön pimeydessä järjestö murhasi poliiseja ja räjäytti Eerikinkadun poliisiaseman. Koulupojat avustivat salamurhahankkeissa ja järjestivät aktiivisille maanalaisia pakoreittejä. Bobrikovin murhasuunnitelmankin oli heillä jo pitkällä, mutta Eugen Schauman ehti ensin.

Kirja on kuvaus ensimmäisen sortokauden (1899-1905) aikaisesta väkivallasta Helsingissä. Kaupungissa tehtiin murhia ja pommi-iskuja ja kadunkulmissa levitettiin maanalaista kirjallisuutta. Missä tahansa talossa saattoi toimia salainen kirjapaino ja läheiset ystävät saattoivat olla santarmien urkkijoita. Poliisit tekivät laittomia kotietsintöjä, mielivaltaisia pidätyksiä ja kiduttivat syyttämiä. Monet joutuivat pakenemaan maasta tai heidät karkotettiin.

Esittely

Verikoirat on kuvaus Helsinkiä koetelleesta rajusta väkivallan aallosta ensimmäisen sortokauden (1899-1905) aikana. Kaupungissa tehtiin murhia ja pommi-iskuja ja maanalainen kirjallisuus levisi kadunkulmissa. Missä tahansa talossa saattoi toimia salainen kirjapaino ja läheisetkin ystävätkin paljastuivat santarmien urkkijoiksi. Monet joutuivat pakenemaan maasta tai heidät karkotettiin.

Kirjassa seurataan koulupojista koottua taistelujärjestö Verikoiria, joka teki lukuisia salamurhia ja pommiattentaatteja aivan Helsingin ydinkeskustassa. Kaupunki oli kuin sotatanner. Yön pimeydessä he räjäyttivät Eerikinkadun poliisiaseman, murhasivat poliiseja ja avustivat salamurhahankkeissa. Suomen kenraalikuvernöörinä toimineen Nikolai Bobrikovin murhasuunnitelmakin oli heillä jo pitkällä, mutta Eugen Schauman ehti ennen heitä.

Verikoirat-kirjassa yhdistetään sortokauden helsinkiläinen terrorismi myös laajempaan mittakaavaan: Suomen aktiivisen vastustuspuolueen syntyyn ja helsinkiläisten aktivistien yhteyksiin Venäjän vallankumouksellisiin.