Pauli Taskinen : Pappani passotorvi

Jos me emme olisi muuttaneet tiilitehtaan talosta minä en ehkä koskaan olisi tavannut Kallua, ja silloin minä olisin säästynyt monelta keljulta kokemukselta sillä Kallu oli mahdoton keksimään kaikkea hurjaa. Isä kyllä sanoi, että minä olin niin kuin pappavainaa, joka soitti passotorvea palokunnan torvisoittokunnassa ja joka sai aina päähänsä hassuja ajatuksia. Mutta äiti ei tahtonut asua tiilitehtaan akkiojen kanssa, ja niin isä rupesi tekemään meille omaa taloa Velkaistenmäkeen. Siihen minä nyt törmäsin Kalluun, vaikken minäkään vielä myöhemmin olisi saanut olla Kallun kanssa kun Kallu oli tuhma poika ja isä käski mennä työnjohtajaksi ja äiti muutti hinenkin keksintöksi. Sitten tuli pula-aika, talot pantiin vasaran alle ja me muutettiin yhtenä yönä, ettei naapurin akat näkisi, ja mentiin asumaan laitakaupungille. Mutta en minä sielläkään ollut päässyt Kallusta rauhaan kun sillä oli aina ne paukkunsa ja konstinsa mielessä ja se halusi tulla vintille katsomaan mitä ne meidän talon tuhmat tytöt tekivät, ja minä sain tietysti kärsiä niin kuin aina kun Kallu rupeisi hoitelemaan asioita. Niin kuin silloin kun Kallu pisti säkin Sassan muorin savupiippuun ja silloin kun minä olin Ullan kanssa leffassa ja Kallu oli parvekkeella, ja monta muuta kertaa.