Pauliina Haasjoki : Pääskynen ja lepakko

Takakansi

Pääskyt lentävät matalalla, tuuli tarttuu niihin ja niistä tulee lepakoita. Tuuli tarttuu niihin ja niistä tulee kapistuksia, kynäveitsi ja okariino, murhe ja pakomatka. Lepakot lentävät siivet jännittyneinä. Pääskyt lentävät pingottuneina ja saavuttavat kaiken mutta menettävät paljon. Lepäävät aamuin suussa kaikkeensa antaneina.
Mutta heidät on uuvuttanut leikki, karkelo, vauhti. Häikäilemätön itsensä tuuleen heittäminen on heidät uuvuttanut. Ja niin on heidät väsyttänyt uskollisuus, kirkon katon alla pesiminen, ankara suuri laulu joka painautuu kaulalle. Selkään. Selkäpiihin. Pääskyt sirkuttavat ja sirppinä leikkaavat taivaan.
Kuunsirpinnä kuu leikkaa taivaan. Pääskynen lepää illan suussa lennossa silmät auki. Silmät auki lepää lepakko. Lapsi avaa käsivartensa ja räpyttelee pihalla vielä ennen kuin nukkumaan mennään, tulee lepo vaatimalla vaatimaan. Lapsi, lepakko, pääsky, kuu.

Pauliina Haasjoki (s. 1976) on aiemmin julkaissut kolme runokokoelmaa, joista viimeisin, Eppäilyt viinin nimistä, ilmestyi vuonna 2005. Hän kirjoittaa lisäksi kirjallisuustieteellistä väitöskirjaa sekä esseitä ja kritiikkiä. Hän asuu Helsingissä.

Esittely

Kiitetyn nuoren polven runoilijan kokoelmassa vuorottelevat arkinen, myyttinen ja kosminen maisema

Ajattele sitä jos suinkin pystyt
tarkoitan, että pidä sitä hampaissasi ja ota siitä röntgenkuvia.
Kirja nostetaan avattuna ja painetaan kasvoille, hengitetään syvään.
Linnut syövät heti kaikki kirsikat, ja vain vähän tästä jää
tuoksua kummemmaksi.