Pekka Parkkinen : Ilo

"Ilo, kevyttä tavaraa, tiedän siitä niin vähän. Sen tiedän, että ahnaamin kuin tuuli riipii syksyn lehtiä puista, tavoittelevat onnea ja iloa kädet, jotka eivät havittele sitä itselleen, vaan muilta pois."

'Ilo' on erään avioeron analyysi. Kirja miehestä ja hänen kolmesta naisestaan - ja hyvin monista muista naisista joita hänen tielleen sattuu. Ja kaupungeista ja tunnelmista.

Kaksi vuotta kirjan minä, kirjailija, kulkee pitkin Eurooppaa ja tilittää tuntojaan ja tunnelmiaan, pettymystään ja epäuskoaan. Pariisi, sen Montparnasse, hallit ja 'kuopI', Tukholma, Helsinki, Budapest siltoineen, taiteilijakahvilat, ilotalot, tatuointiluolat, kauniit nuoret pojat, itsensä tarjoavat naiset kulkevat kirjailijan elämän ohitse. Ja koko ajan hänessä on hänen kolmatta naistaan, vaimo jonka mies jo pitkään on tietoedon menettäneensä irvissäsi, Irma joka tuo voimaa väsymiseen vierestä maailmaan, - ja yhden Leijan, hän joka tekee elämästä yht'äkkiä Elämän.