Pekka Visuri : Totaalisesta sodasta kriisinhallintaan : puolustusperiaatteiden kehitys läntisessä Keski-Euroopassa ja Suomessa vuosina 1945-1985

Toinen maailmansota käytiin loppuun totaalisena sotana, ja ydinaseistuksen yleistyminen sen jälkeen näytti jättävän valittavaksi vain kaksi vaihtoehtoa: joko totaalinen rauha tai totaalinen tuho.
Käytäntö opetti kuitenkin, että vaihtoehtoja on enemmän. Täydellisen tuhon uhka pakotti ydinasevallat pidättäytymään keskinäisistä sotatoimista, vakuuttamaan kansainvälistä tilannetta ja kehittämään kriisinhallintamenetelmiä, joilla pyritään välttämään tilanteen kärjistyminen avoimen sodan asteelle. Myös ydinaseettomissa maissa pyrkimyksestä sodan ennaltaehkäisemiseen ja siihen sisältyvästä kriisinhallinnasta on tullut turvallisuuspolitiikan ja strategian keskeinen elementti. Puolustusmahdollisuudesta hyökkäysten torjumiseksi ei silti ole luovuttu.

Yleiskatsauksessaan, vetäen vaihtoehtojen lisensiaatit Pekka Visuri käsittelee tätä kehityskulkua valtiokohtaisrikka mukaisesti, ja kolme pääkysymystä ovat:
– Miten puolustusopit ovat kehittyneet?
– Mitkä tekijät kulloinkin vaikuttivat doktriinipäätöksiin?
– Mitä yhteisiä tai erottavia piirteitä on havaittavissa keskieurooppalaisessa ja suomalaisessa kehityksessä?
Suomen sodanjälkeinen puolustusdoktriini joutuu tutki muksessa ensi kertaa kansainväliseen vertailuun, ja puolustuspoliittisten ratkaisujen taustoja valotetaan vasta äskettäin käyttöön saadulla kiinnostavalla arkistomateriaalilla.