Pentti Fabritius : Rumppuranta

Rumppurannan kylä on jossakin Savon takamailla, Jumalan selän takana, soiden ja korpien ympäröimänä. Se elää omaa elämäänsä niin kauan kuin kehityksen äärimmäiset lonkerot eivät ole vielä ehtineet tunkeutua sinne asti. Mutta lopulta kehitys tulee. Se lähtee etenemään Enso-Gutzeitin vallatessa äärettömät korvet, selvittää raskaita sotavuosia ja sotkuisista sodanjälkeisistä vuosista, tuo työttömyysmaat, lävistää kylän maantieliä, ohjaa kylään kaupunkilaisia, rakentaa kesämökkejä ja antaa viimein, kaiken kestämisen jälkeen, uuden päivän koittaa Rumppurannassa.

Vaikeudet ja alituinen rehkiminen ovat karistaneet asukkaista kierouden, ja vääryydelle rähistään herkästi. Mutta minkäänlaiset murheet eivät ole kyenneet tukkahduttamaan rehevää savolais-huumoria. Naureksellaan toisten touhuille, huomautellaan moittikijoille, selitellään kommelluksia ja tuskaillaan elolle. Kylän henkilotyypit ovat autuas seassa juurevuussaan herkullisia; he ovat prototyyppejä, mutta samalla eläviä yksilöitä ja siksi ainutkertaisia: Sihti-Timo, hulluksi katsottu yksityisajattelija; Kantolan Arvo, jääräpäá ja helvetin hyvä työmies; Remu-Veikko, rämpäjäinen voimamies; Tolppi, maankiertäjä ja kiipijä; Juupeli, kapitalismin perivihollinen. He muodostavat unohtumattoman kokoelman.

Pentti Fabritius tuntee ihmisensä ja miljöön. Hänellä on tavattoman tarkka taju kaikkein olennaisimmille piirteille kuvauksensa kohteissa. Hänellä on taito antaa kerronnan soljua nautittavan vaivattomasti. Tuloksena on sekä traagisuudessaan että koomisuudessaan vaikuttava, elämää täynnä oleva suomalaisen syrjäkylän panoraama.