Pentti Harjumaa : Tyhjän päällä : Runoajatuksia

Olen vuoden päivät runoajatuksin lähestynyt ihmisen sisäisen tyhjyyden ja yksinäisyyden tuntoja. Samalla olen tutkinut ja kartoittanut tyhjän olemuksen merkityksiä ja kokemuksia eri kulttuureissa.
Tieteen mukaan koko ääretön maailmankaikkeus lukemattomine galakseineen ja tähtineen syntyi tyhjästä alkyräjähdyksessä 15 miljardia vuotta sitten.
Tyhjä siis paukahti, vaikka kansanomaisen käsityksen mukaan tyhjä ei voi paukahta.
Elämä ei ole mahdollista ilman tyhjyyttä ja tyhjää tilaa.
Silti lännessä suhtaudutaan tyhjään hyvin vähättelevästi, kun puolestaan idän kulttuurissa myönteisesti. Lännen filosofiat eivät ole mitään, ja tyhjäpäätä ei kannata noteerata. Idässä tyhjyys on tämän autuaallista jotakin. Pyhää.
Tyhjyydellä on monet kasvot. Tyhjä koetaan hyvänä tai pahana riippuen siitä, minkä merkityksen sille annamme.
Mitä on kaikkialla läsnä olevan tyhjyyden takana? Alkulahde, sitä tavoittelin. Mutta törmäsin tyhjyyteen kuin seinään enkä päässyt askelta syvemmälle. Tyhjyys ei paljastanut itseään, ydintä. Mutta ehkä kuitenkin jotakin.
Koko maailmankaikkeus, planeetat, olemassaolomme ja elämämme leijuvat tyhjän päällä.