Pentti Linkola : Voisiko elämä voittaa : ja millä ehdoilla

Takakansi

"Silloin kun kirjoitan tai puhun elämän kohtalonkysymyksistä, kun vielä yritän rakennella patoja tuhotulvan tielle, useimmat ystäväni ja monet sivulliset määrittelevät minut naiiviiksi optimistiksi. Heidän mielestään peli on vuorenvarmasti pelattu, planeetan elämä on vähenemässä ja luhistumassa nopeasti kiihtyvää vauhtia kohti lopullista tukehtumista, eikä sille enää mahda mitään. Mutta intän edelleenkin vastaan. Tiedän samat asiat kuin hekin, tiedän että historian loppu on ovella. Kuitenkin puhun vain erittäin suurista todennäköisyyksistä, en vuorenvarmuudesta. Se on melkein sama asia, mutta vain melkein. Sitä paitsi minua kiinnostaa vähempikin kuin noita aatteellisia ja havainnollistuksia. Tyydyn hakemaan viivästykseen, lykkäykseen (pieneenkin) – lisäaikaan luonnolle. Eihän ihmisyksilöllekään ole yhdentekevää, elääkö hän 80- vai 81-vuotiaaksi, hän pitää useimmiten lisävuodesta tai lisäpäivästään kiinni kynsin hampain – kuten kaikki luontokappaleet."

Kalastaja PENTTI LINKOLAN teos ruotii nykyistä elämänmenoamme armottoman terävänäkökisesti. Teksti on paikoin riemastuttavaa, mutta samalla vakavasti koskettavaa. Teos antaa ajattelemisen aihetta jokaiselle tiedostavalle pohdiskelijalle.

Esittely

Vaikka kirjoittaminen näyttää turhalta yritykseltä vaikuttaa mahdottoman edessä, Pentti Linkola jaksaa tarkastella maailmaa ja muistuttaa meitä siitä, mikä on elämän kohtalo jos ihminen ei muuta elintapojaan. Kirja sisältää eri aikoina syntyneitä esseitä, jotka eivät ole menettäneet ajankohtaisuudestaan hiukkaakaan. Se jakaantuu osioihin, jotka kattavat mm. luonnon, metsän, eläinten oikeudet, ihmisen maailmassa ja kirja-arvosteluja.

"Silloin kun kirjoitan tai puhun elämän kohtalonkysymyksistä, kun vielä yritän rakennella patoja tuhotulvan tielle, useimmat ystäväni ja monet sivulliset määrittelevät minut naiiviksi optimistiksi. Heidän mielestään peli on vuorenvarmasti pelattu, planeetan elämä on vähenemässä ja luhistumassa nopeasti kiihtyvää vauhtia kohti lopullista tukehtumista, eikä sille enää mahda mitään.

Mutta intän edelleenkin vastaan. Tiedän samat asiat kuin hekin, tiedän että historian loppu on ovella. Kuitenkin puhun vain erittäin suurista todennäköisyyksistä, en vuorenvarmuudesta. Se on melkein sama asia, mutta vain melkein.

Sitä paitsi minua kiinnostaa vähempikin kuin noita ajattelijoita ja havainnoitsijoita. Tyydyn hätätilassa viivästykseen, lykkäykseen (pieneenkin) - lisäaikaan luonnolle. Eihän ihmisyksilöllekään ole yhdentekevää, elääkö hän 80- vai 81-vuotiaaksi, hän pitää useimmiten lisävuodesta tai lisäpäivistään kiinni kynsin hampain - kuten kaikki luontokappaleet."

Kalastaja Pentti Linkolan ensimmäinen teos 15 vuoteen ruotii nykyistä elämänmenoamme armottoman terävänäköisesti. Teos antaa ajattelemisen aihetta jokaiselle tiedostavalle pohdiskelijalle.