Pentti Ruonaniemi : Kesään on vielä kokonainen talvi

Vuosiltaan Joonas ei vielä ole täysi mies mutta miehen työt hänen on tehtävä. Eletään sotavuosia pohjoisessa kauppakaupungissa joen rannalla. Radiosta tulee böömiläistä polkkaa ja Tilituu. Kaduilla on ihan tavallisia sotilaita, on kukkahattuisia alipäälliköitä ja koppalakkisia viitta miehiä jotka paukuttavat piiskailla saappaanvartta, on pitkäaika metsä vanki työvoimaa: on pakkolaos, kotona kylmässä uunissa milloin lanttulaatikkoa, milloin kaalikeiton haju. Ja kun kohmeisiin sormiin saa käärityt säästä Limingan silmälasi tehtaasta, ovat suomiset henokset pelkkää paperin suikalea.
Iljoakin on. Muistopatsaani kuvael elokuvajuhlilla onnistuu vain kuorma-auto tärähtää ja kipsipatsaani putoaa käsistä, kädet ovat pettämässä, ja käsänhuollosta on Joonas saanut vammaisen omistotodistuvan. Polkupyörän hankinta ei lyödy, hän on narkkeina byro. Kaikki on sirpaleina, irti ja aina nousemassa, ellei mikään auta niin maailmankirjat lentävät nurkkaan. Jos olisi kuitenkin vielä kokonainen talvi, mutta se tulee ainakin kerran.

Pentti Ruonaniemen uusi romaani on kaunis ja kipeä kirja nuoruudesta elämän tuskan tuulissa.