Pentti Ruonaniemi : Varsitietä

Peuravaaran metsätyömaalle mahtuu monenlaista eläjää. On Arviiti Koppelo, työnjohtaja ja ukkoherra, kauan Yhtiön leivissä ollut ja Peuravaaran puoletoistakymmentä vuotta aikaisemmin tullut ammattimies, joka tiesi metsästä kaiken tietämisen arvoisen mutta joka numeroiden eteen pantuna oli arvoton. On metsäkasööri Vähälä, joka piti järjestyksestä ja makamisesta, "joka suorastaan rakasti pitää vartaloaan vaakasuorassa asennossa". On lihava savotan talonmies, joka kai oli vähän hullu. On leimausmies Ale joka oli ihan hullu - hän oli varma että terroristit ovat koko ajan kimpussa ja että tukkijouluun aloitetut reitit ovat myrkkykirpusten jälkiä. On kokkityttö Emmi, julkeailemineen lentoluineen, joka polttelee suussa ajatuksen naisena miesjoukon keskessä oli kääntynyt laiskoseen. On savottakauppias Haapala, on piilutappakka miesneljä hevosenvess Nikolai, on monta muuta, joille kaikille oli yhteistä, että metsä oli ollut osaltaan tiensä päässä leveimmät leposet, että se ovi jonka täytyi ovet tekemättä, maailma lepäämältä pitkää matkoastaan, lopullinen tapahtumisen tieltä.

Pentti Ruoniemien kirja on totta kertomusta Suomemme perukoilta. Se on rikas, railakas ja rehevä kirja, joka tuoksuu pihkalta, hillasolita, nuotiosavulta, täyden tukkikämpän sakealta illalta.