Peter Jansson & Pasi Kivioja : Tilanne päällä

Takakansi

"No, Jansson, mikä se on päivän uutinen?" uteli puhemies Sauli Niinistö usein eduskunnan kahvilan pöydässä lehtikuvaaja Peter Janssonilta, kun hän halusi päästä jyvälle median puhuista.

Kiehtova työ vei Peter Janssonin kuvaamaan rikospaikoille, oikeudenkäynteihin, urheilukisoihin ja julkkisjuhliin. Hän todisti objektiivinsa läpi autolautta Estonian pelastustöitä, Aasian tsunamin hirvittävää jälkikuvaa ja presidentti Urho Kekkosen viimeistä matkaanlähtöä ruumissaatossa Tamminiemestä. Nopeakulkuinen uutiskuvaaja liikkuivi yhtä sulavasti niin politiikan kulisseissa kuin Etiopian nälkäleireilläkin. Jotenkin Jansson onnistui aina löytämään itsensä erikoisista paikoista – kuten istumasta iltaa presidentin ja pääministerin kanssa Mäntyniemessä, juoksemasta takaperin pikakiiturin Carl Lewisin edessä tai poliisin kiinniottamana rikospaikalla. Jansson näki ja koki paljon sellaista, mitä on median vaikea ellei mahdoton kuvata. Ja oivalsi, että onnistunut uutiskuvaus, tavoitteellinen taidekuvaaminen, median itsesääntely, toimittajan ja kuvaajan työnjako, mediakritiikki ja johtamisen psykologia, sosiaalisen median vallankäyttö, pr-toimistojen rooli ja monikulttuuriset riskit ovat kaikki piilovaikuttajia, joita suomalaisessa uutistyössä nyt käsitellään. Samalla kirja luo toivottavasti uusia keskustelunaiheita uutisvaikuttamisen muutoksesta median murroksessa.

Kirjan kirjoittaja PASI KIVIÖJA (s. 1974) työskenteli Iltalehti-Sanomissa toimittejana ja useilla keikoilla yhdessä valokuvaaja Janssonin kanssa vuosina 2000–2009. Nykyisin Kivioja toimii viestintäyrittäjänä, vapaana kirjioittajana ja vastuuvalmentajana useissa journalistiyhteisöissä, muun muassa Suomen Kuvalehdessä.

Esittely

Kovissa paikoissa karaistuneen lehtikuvaajan kuvia ja tarinoita suomalaisen median tabuista.

”No, Jansson, mikä se on päivän uutinen?” uteli puhemies Sauli Niinistö usein eduskunnan kahvilan pöydässä uutiskuvaaja Peter Janssonilta, kun hän halusi päästä jyvälle median puuhista.

Kiehtova työ vei Janssonin kuvaamaan rikospaikoille, oikeudenkäynteihin, urheilukisoihin ja julkkishäihin. Hän todisti objektiivinsa läpi autolautta Estonian pelastustöitä, Aasian tsunamin hirvittävää jälkinäkyä ja presidentti Urho Kekkosen viimeistä matkaanlähtöä ruumisautossa Tamminiemestä.

Nopealiikkeinen uutiskuvaaja liikkui yhtä sulavasti niin politiikan kulisseissa kuin Etiopian nälkäleireilläkin. Jotenkin Jansson onnistui aina löytämään itsensä erikoisista paikoista - kuten saunomasta presidentin ja pääministerin kanssa Mäntyniemessä, juoksemassa takaperin pikakiituri Carl Lewisin edessä tai poliisin erehdyksessä pidättämänä pommimiehenä.

Jansson näki ja koki paljon sellaista, mitä median on vaikea esittää ja mistä ei oikein haluta puhua. Alastomuus, seksuaalisuus, kuolleiden näyttäminen, viranomaisten toiminta, sosiaaliset ongelmat, toimittajien ja poliitikkojen suhde, media itse... Kirjan tekijät pohtivat, mistä nämä tabut syntyvät ja miten kuvaaja niitä käsittelee. Samalla kirja luo läpileikkauksen uutiskuvaajan työn ja valokuvaustekniikan muutoksesta median murroksessa.

Peter Janssonin (s. 1952) ura lehtikuvaajana alkoi Hufvudstadsbladetista vuonna 1974. Hän siirtyi Lehtikuvaan 1977 ja freelanceriksi 1986. Jansson on kuvannut uutistapahtumia muun muassa Helsingin Sanomille, Uudelle Suomelle, Ilta-Sanomille, Iltalehdelle, Pressfotolle ja ruotsalaisille iltapäivälehdille. Eläkkeelle hän jäi vuonna 2015.

Pasi Kivioja (s. 1974) työskenteli toimittajana Janssonin kanssa Ilta-Sanomissa vuosina 2000-2009. Nykyisin Kivioja toimii viestintäyrittäjänä, vapaana kirjoittajana ja kolumnistina muun muassa Suomen Kuvalehdessä. Hän väitteli yhteiskuntatieteiden tohtoriksi iltapäivälehtien ja median murroksesta Tampereen yliopistossa 2018.