Petteri Paksuniemi : Koirien planeetta

Vimpulan ja Valdemarin vanhemmat ovat jokakesäisellä naparetkellään ja lapset ovat hoidossa kirjailijasetänsä Äijän luona. Eräänä yönä Äijä kuulee työhuoneesta kummaa pulinaa ja lähtee katsomaan mistä oikein on kysymys. Lapset ovat ahtautuneet istumaan työtuolille ja keskustelevat kirjailijan kissan Härskin kanssa, joka jököttää työpöydällä paperi edessä ja Äijän paras kynä vasemmassa tassussaan.

- Me vain puhuimme kirjasta, jonka aion kirjoittaa, Härski selittää. - Ei tässä mitään sen ihmeellisempää ole.

- Ei mitään ihmeellisempää! kirjailija puuskahtaa.
- En minä vaan tiennyt, että sinä osaat puhua!

Koska Vimpula ja Valdemar eivät vielä osaa lukea, he suostuttelevat setänsä suomentamaan Härskin romaanin, joka on kirjoitettu kissojen kirjakielellä, muinaisella mau-kielellä. Härski kun on varma siitä, että sen tehtäväksi on langennut kirjoittaa suuri, kaiken mullistava kissaromaani: kirja josta nau´utaan vielä satojen hiirenkorvien kuluttua. Mutta ei käy kissaltakaan kirjoittaminen käden käänteessä ja oikeassa elämässäkin on omat
mutkansa.