Pirkko Arhippa : Salat on aaltoihin saneltu

Vanheneeko murha 25 vuodessa? Tämän kysymyksen esittää komisario Saarrolle hänen isänsä sotatoveri ja ystävä Antero Linko Turun Maaria-ssa eräänä pyryisenä helmikuun iltana 1969. Ja kohta Saarto saa kuulla uskomattoman tuntuisen tarinan so-dan aikaisessa Turussa sattuneesta hukkumistapauksesta, joka Lingon tietämän mukaan ei ollutkaan onnetto-muus, niin kuin silloisissa tutkimuksissa todettiin. Mutta ennen kuin Linko on sanonut viimeisen sanansa, ikkunan lävitse kajahtaa laukaus, ja hän tuupertuu lattialle luodin lävistämänä.

Täytyikö Linko raivata tieltä sen vuoksi, että hän oli päässyt hiljaa haudatun rikoksen jäljille? Oliko hän kutsuessaan harvat luotetut ystävänsä koolle aikonut paljastaa syyllisen tai ainakin motiivin epäillystä tap-potapauksesta, joka myöhemmin todettiin kuolemantapaukseksi? Saarrolle ja hänen ryhmälleen ei tällä erää puutu johtolankoja, ja johtopäätökset muodostavat laaja-alaisimman, eh-kä aiemmin nähdyn tappaajakokonaisuuden: vartalossa taidossa, suuren turkulaisen teollisuuskonsenin Kaskinen Oy:n henkilökunnan pakeilla ja Yliopistollisen keskussairaalan poliklinikalla. Mutta joku on heitä ovelampi, osaa-vampi, joku ehtii aina heitä ennen. Eikä komisario Saarto vielä sittenkään, kun juttu jo näyttää ratkenneen, voi huokaista helpotuksesta.

Pirkko Arhipan, kolmas jännitysromaani on hänen tähänastisistaan moni-ilmeisin. Hän kirjoittaa jäntevää, huumorin maustamaa proosaa, joka vastustamattomasti tempaa mukanaan. Teoksesta piirtyy eloisa kuva turkulaisesta miljööstä, jossa laitäpuolen eläjä, etsivä, radikaali opiskelijatyttö ja johtaja tasaverroin vangitsevat lukijan mielenkiinnon.