Pirkko Helenoro : Tuntemattoman sotilaan tytär

Takakansi

Tuntemattoman sotilaan tytär
Eräänä päivänä pujahdin kartanon konttorikamariin, jossa sijaitsi talon kirjasto. Minua oli kielletty menemästä sinne ilman asiaa, ja jos olin huoneessa, en saanut koskea kirjoihin, paitsi kun niistä oli pyyhittävä pölyt. Pyhityksen tunteella olin nähnyt kirjan 'Vapautemme taistelut'. Etsin sen käsiini ja liikahtesi selailtuani löysin tuhansien pienten kuvien joukosta isäni kuvan.
Kastelin kuvaa liikutteena. Näin isän kasvot nyt ensimmäisen kerran yli kymmeneen vuoteen.
Isä oli kuvassa vaatimattoman näköinen, mutta juuri niin kaunis kuin muistin hänen muistin. Olin niin ylpeä isästäni ja kirjasta, en tiennyt tarkalleen äiti-äitikin kiitteli, vaikkakin vältänsti hän ei kunnon kommunisti ollut.
Istuin siinä kynnyksellä revässä kiikuttolossä kirja avoin sylissäni ja silittelin isäni karvaisia poskia ja suuta, joita ei äiti eikä ystävätkään tienneet. Äidillä päinvastoin, hän ei olisi sallinutkaan selittelyjä, hän tulkitsi pelkän puhumisenkin vastanpanemiseksi.
Äidin katse leimui suuttumuksesta, ja vihaisesti, lähes raivoissaan hän huusi minulle sännessän hikisenä:
- Kyllä minä tiedän, mitä sinä olet löytänyt. Näköjään olet penkonut esille isäsi kuvan. Ettes häpeä! Ei hän ollut mikään sankari ollut. Kommunisti hän oli, kyllä se tietää. Tahallaan kaatui. Tahallaan kaatui.
Pitkällisen ja kylmän torjuvana hän kääntyi ovelta ja sanoi:
- Pois konttorikamarista, et sinulla ole mitään asiaa näihin huoneisiin ... tiedä se!
Paniin kirjan takaisin omalle kololansa. Päässäni myllersi: Hyvä Jumala, se ei voi olla totta! Muistan kuin isä istui lähti, minä hänen häntä lähtönsä... Nyt äiti varman luulee, että olen tyytyväinen tällä olot. Ehkä hän armi nyt pojì kartanosta, tulee tätä talon oksi, sillä ethän seestytä enää koskaan kata häntä. Eihän minä sitä, en ... Hyvä Jumala auta minua.

Esittely

5-vuotiaan Pirkon isä kaatui talvisodan viimeisinä päivinä. Jo aiemmin äidittömäksi jääneen tytön adoptoi - väliaikaisen sijoituksen jälkeen -kartanonrouva, joka tarvitsi perillisen suojaamaan maitaan pakkoluovutukselta. Lapsi yritti olla kiltti kaikella tavalla, että hän ja ettei menettäisi taas kodin turvaa.

Kasvavaa tyttöä ympäröi kuitenkin maailma, joka käytti tunteitta hyväkseen rakkauden puutteesta kärsivän kasvavan lapsen viattomuutta. Ja kun hänestä oli saatu irti se, mitä oli haluttu, hänet työnnettiin pois silmistä. Aivan oma lukunsa on se, miten ahne lähipiiri menetteli perinnönjaon hetkellä, jottei omaisuus joutunut tämän vierasta alkuperää olevan lapsen käsiin.

Kasvuvuodet heittivät pitkän varjon kirjoittajan myöhempään elämään, mistä hän nyt rohkeasti kertoo.

Tuntemattoman sotilaan tytär on teos, joka kyseenalaistaa myyttiset käsitykset sota-aikaa seuranneesta yhteisyyden tunnosta. Se nostaa Ruotsiin lähetettyjen lasten rinnalle sotaorvot, joiden kohtaloista on pitkään vaiettu kokonaan.