Puiset silmät ja muita liettualaisia novelleja

Liettualainen novelli, nykyaikaisena käsitteenä noin sadan vuoden ikäinen, on saanut vaikutteita usealta suunnalta. Sen alkuperäinen henki on kuitenkin yhä vahvasti tallella. Ilmeeltään se on harvemmin humoristinen, useammin vakava. Sen juuret ovat voimakkaasti talonpoikaisia; perustavanlaatuinen kansankielen ja -etiikan sekä luonnon taju elää siinä. Jo varhain saattoi novelleissa havaita puolalaisen kaunokirjallisuuden vaikutusta. Tshehovin inhimillisyys ja humanismi sekä kapinallinen Gorki kiehtoivat liettualaisia kirjailijoita. Tolstoista ja Dostojevskista tuli monille kirjailijoille esikuvia heidän tunkeutuessaan mielensä sopukoihin. Sodanjälkeisenä kehityskuluna on tuonut liettualaiseen novelliin uudenlaista tuoreutta, totuudenmukaisuutta ja taiteellista vakuuttavuutta. Samalla kun nykynovelli on uskollinen kansallisille perinteille, kun siinä on tallella kunnioitus luontoa, naista ja työtä kohtaan ja kun se edelleenkin on pohjimmiltaan lyyrinen, on sen otteessa enemmän psykologisuutta, ulkoista ja sisäistä dramaattisuutta.