Rakel Hyvärinen : Musta Saara

Mies tuli pimeästä, ja pimeään lähti. Mutta Saaran mieleen jäi polte: pääsisipä hänkin avaraan maailmaan, ulos kodin ahtaasta piiristä. Sota oli kestänyt jo vuosikausia, ja syrjäkulmalla elettiin kuin päsissä. Isä ei laskenut Saaraa edes kylmilleen: saarnaajan tyttären ei sopinut juoksennella suruttomien seurassa.

Mikä outo kulkuri oli ollut miehiään? Desantiko, vakooja, niin kuin toiset arvailevat? Sitä Saara ei ikinä uskonut. Mutta kenellekään hän ei uskaltanut kertoa, että hän kohtasi kulkurin uudelleen. Se asia oli salaisuus...