Ralph Oppenhejm : Minun espanjani

Lukemattomia teoksia on kirjoitettu Espanjasta, sen lumoavista senoritioista, sen härkätaistelusta 'verisestä baletista', sen vuosisataisen kulttuurin patinoimista kaupungeista, sen hymyilevästä maaseudusta. Mutta harvan on onnistunut nähdä ja kuvauksessaan vangita kaikkein olennaisinta – Espanjan sielua. Tanskalaisen kirjailijan Ralph Oppenheimin teoksesta sen tapaamme, ja siksi 'Minun Espanjani' on paljon enemmän kuin tavanomainen matkakuvaus. Se on samalla kertaa sekä sarja verrattomia havaintoja että yhtenevä eto espanjalaisesta kansanluonteesta ja kulttuurista verrattoman hienosti piirretty kokonaiskuva, jota ylistäessään arvovaltaiset tanskalainen kriitikot eivät toisteti ole säästänyt sanojaan.

"Kun on lukenut Oppenheimin kirjan, saa vastustamattoman halun tilata matkalipun Sevillaan", kirjoittaa muuan tanskalainen arvostelija.

Yksi kirjan vaikuttavimmista luvuista on juuri kertomus Oppenheimin seikkailuista Sevillassa pääsiäisviikolla, josta varaltaan sen kaupungin sielu paljastuu. Vahak ja oppaattinainen ovat hänen kanssaan vaeltaneet hurmioituneina kulkueina pitkin katuja pyhiä madonnakuvia kantaen. Uskonto, härkätaistelut, naimen – nämä kolme muodostavat espanjalaisen miehen koko elämänsisällyksen; nainen tekee jokaisesta miehestä runoilijan – tästä on kirjassa herkullisia välähdyksiä – härkätaistelut ovat koko kansan hurja ja hillitön intohimo ja uskontoon espanjalainen suhtautuu samalla välittömyydellä ja hartaudella kuin kahteen ensinmainittuun. Oppenheim kuvaa espanjalaisen suhdetta näihin kolmeen asiaan niin kuin vain osaa henkilö, joka on perinpohjaisesti syventynyt maahan ja sen kulttuuriin sekä tuntee kielen ja jolla in on oivallusta katsella Espanjaa myös yksityiskotien seinien sisäpuolella.

Hänen kirjansa luettuaan tuntuu siltä, kuin olisi pitänyt kädessään hienosti hiottua jalokiveä, jonka jokainen särmä tarjoaa uuden ilmihaheen", lausuu Politikenin arvostelija.