Raoul Palmgren : Kapinalliset kynät 2 : itsenäisyysajan työväenliikkeen kaunokirjallisuus 2, Pulan, fasismin ja sodan varjossa (1930-44)

Raoul Palmgrenin uusi tutkimus on elimellistä jatkoa vuonna 1966 ilmestyneelle kaksiosaiselle teokselle Joukkosydän. Vanhan työväenliikkeen kaunokirjallisuus. Nyt tarkastelun kohteena on itsenäisyyssajan työväenliikkeen ja muun sosialistisen aatemaailman vaikutuspiirissä syntynyt kaunokirjallisuus.

Aiheen käsittely jakautuu kolmeen pääjaksoon rajapyykkeinä kansalaissota (1918), Lapuanliikkeen vuosi (1930), sotapolitiikan romahdus (1944) sekä uusmodernismin valtakauden alkaminen (1951). Kukin jakso ilmestyy erillisenä kirjana.

Teossarjan nimi ilmaisee itsenäisyysajan työväenliikkeen kirjallisuuden olennaisesti uuden piirteen, yksilöllisyyden: "joukkosydämen" tilalle ovat nousseet "kapinalliset kirjailijat". Juuri tästä suunnasta esittelee noin 170 kirjailijaa, ns. puoluekirjailijain rinnalla 20-luvun Ultra-radikalismia, suomalaista ekspressionismia sekä Hagar Olssonin, O. V. Kuusisen ja Elmer Diktoniuksen myötä modernistista, eurooppalaista suuntauusta. 30-luvun poliittisesta proosasta esille nousevat Pentti Haanpään, tafaalisen tulkinsan ylitse muiden sekä draamaikon Hella Wuolijoen sekä sosialistisen Kiila-ryhmän nuoret kapinalliset Viljo Kajavan, Arvo Turtiaisen, Elvi Sinervon, Olavi Siippaisen.

Tutkimus nostaa esiin itsenäisyysaikamme kolmen ensi vuosikymmenen kirjallisuuden unhoon painetun "toisen Suomen", mutta osoittaa myös missä työväen aatemaailmaa edustava kirjallisuus on taiteen etujoukkona tunkeutunut kansalliselle parnassolle.

Palmgrenin tutkimussarjan myötä on syntymässä Suomen työväen henkisen kulttuurin tähän mennessä laajimittaisin kirja-avaus.

I osa: Kaksi puoluekirjallisuutta ja muotovallankumous (1918—30)
II osa: Pulan, fasismin ja sodan varjossa (1930—44)
III osa: Ensimmäiset sodanjälkeiset vuodet (1944—51)