Reidar Jönsson : Elämäni koirana

Elokuvana maailmaa valloittanut hauska ja hellyttävä, nostalginen ja traaginen kuvaus Ingemar-pojan koettelemuksista 50-luvun Ruotsissa.

Ingemar Johansson – heiveröinen silmälasipäinen haihattelija. Olisi siitä nimestä ollut riesaa vähän jykevämmällekin kaverille. Eletään näet 1950-luvun loppua, kaikkien huulilla ovat nimet Johansson ja Patterson ja useimpien kädessä nyrkkeilyhanskat. Myös Ingemarilla on hanskat, ja kyllä hän nyrkkeileekin, mutta asiat eivät aina nyrkkeilemällä selviä, ainakaan jos elämä on alusta pitäen sellaista koiranelämää kuin 13-vuotiaalla Ingemarilla.

Pitkän ja kivuliaan sairastamisen jälkeen sairaastene Sickan-koirakin on päästettävä "eläkkeelle". Kunniallisista aikeistaan huolimatta Ingemar ajautuu toilailuksista toisiin, sillä aikuisten maailman lait ovat kerta kaikkiaan käsittämättömiä. Mutta Ingemar oivaltaa, että asiat voisivat olla vieläkin huonommin:

"Kun oikein ajattelet, niin ei se sittenkään niin vaarallista ollut. Pahempiakin asioita sattui vuonna 1958. Kuinka traaginen loppu oli esimerkiksi sillä pojalla, joka sai matkustaa aina Bostoniin asti uutta munuaista hakemaan. Hänestä tuli kuuluisa ja hän pääsi joka ikiseen sanomalehteen, mutta kuoli kumminkin."

Reidar Jönsson kertoo koskettavan oivaltavasti ja lämmöllä kovia kokeneen nuoren pojan elämästä aikuisuuteen todellisuudessa. Ingemarin selviytymisstrategia – vilkas ja veikeä mielikuvitus – käy elämänohjeesta lukijalle kuin lukijalle.