Reidunn Kiuru : Surun päiväkirja - ja ilon

»Surun kipeää tekevä kohtaaminen, harhailu epätietoisuudessa, itsesääli ja itsesyytökset sekä alituinen kyse­leminen veivät – lopuksi – eheytymiseen. Väsytä ei saanut, ei pysähtyä tienvierreen, vaan jatkaa... Monet eksyttävät sivupolutkin vaikuttavat nyt kaukaa haetuilta ja naiivi­leilta. Hämäryyden valjet­tua olin kuin Liisa Ihme­maassa, suurin silmin katsomassa aivan uusia maisemia», kirjoittaa Reidunn Kiuru kirjansa esipuheessa.

Kalevi Öivind eli Öffe, Kiurun perheen nuorimmainen, ajautui itse­murhaan 23-vuotiaana. Vaikka vanhemmat olivat neljä vuotta seuranneet pojan tuskaista kamppailua oman mielentasapainon­sa puolesta, kuolinviesti tuli odottamatta. Äidin päiväkirja­merkinnät suruvuodelta, kesästä 1982 kesään 1983, kertovat läheisensä menettämisen tunnoista todenmukaisesti ja koskettavasti. Samalla ne antavat voimaa ja uutta elämänuskoa myös muille surunsa kanssa kamppaileville.