Reino Lehväslaiho : Kontion sissit

Takakansi

SOTAKAMREERILLA ON KOVAT PIIPUSSA JÄLLEEN!

Kapteeni Kontiolla on komennossaan hyvinkin kokenut sissikomppania. Syksyllä 1943 Vienan korpimittaaamalla hän saa käskyn tuhota venäläisten viiden taistelukorsun laajuisen kenttävartion. Kohteeseen edetään yön pimeyden turvin, mutta toisiaan seuraavat kahakat ja kantapäille väistämättä tallova kolonna kasvattavat tappioita molemmin puolin. Kontion luottosissi, johin kuuluvat kersantti Kesti, kolttu tiedustelija Rahkan Matti sekä Rytkösen järkälemäiset veljekset, raivaavat tietä yhtämittaisilla tuli-iskullaen. Ulihden sen korsut romahtavat talvatuuliin, mutta paluumatkasta muodostuu verioshjonien helvetti. Kahden viikon kiivaiden taistelujen jälkeen tukikohtaansa palaavasta joukosta on jäljellä vain riekaleiset rippeet.

Voimainkoitoksista ehjin nahoin selvinnyt korpikarhu Kesti pyyhkii verta parrastaan, tähystää kohti idän synkkiä metsiä ja sanoo, lähinnä kai itselleen: "Ei jumaliste, ei koskaan enää - Isä Jumala siunaa ikuinen soturisi, jotka sinne jäivät. Lopeta sodat ja verilöyly ja anna kansoille rauha..."

Reino Lehväslaiho kertoo raudanlujin sissiensä vaiheista tinkimättömän todentuntuisesti. Kontion sissit on sotakirjallisuutemme ehdotonta huippua, timantinkova korpisotakuvaus.

Esittely

Kapteeni Kontiolla on komennossaan hyvinkin kokenut sissikomppania. Syksyllä 1943 Vienan korpirintamalla pilvet työntävät jo lunta ja räntää, kun Kontio saa käskyn tuhota vihollisen viiden taistelukorsun laajuisen kenttävartion. Kohteeseen edetään yön pimeyden turvin, mutta kuolema talloo väistämättä kantapäille. Toisiaan seuraavat kahakat kasvattavat tappioita molemmin puolin. Märissä kamppeissaan hytisevät korpisoturit voivat lämmitellä vain tenukeittimiensä kelmeän liekin äärellä. Kun omat muonat loppuvat, lisää kaivetaan vaikka ryssän repusta.

Kontion luottosissit, joihin kuuluvat vääpeli Kesti, kolttien huipputiedustelija Rahkan Matti sekä Rytkösen neljä järkälemäistä veljestä, raivaavat petollisilla lettosoillakin tietä yhtämittaisilla tuli-iskuillaan. Tavoitteeseen päästään ja vihollisen korsut lennätetään jyrinällä taivaantuuliin, mutta paluumatkasta tulee verisohjoista helvettiä. Venäläisiltä väkisin lainatuilla hevosilla haavoittuneet sissitoverit saadaan sentään suojaan, kaatuneet on jätettävä ikiajoiksi susien asuttamaan korpeen.

Kahden viikon taistelujen jälkeen tukikohtaansa palaavasta joukosta on jäljellä enää riekaleiset rippeet. Taisteluista ehjin nahoin selvinnyt korpikarhu Kesti tähystää kohti idän synkkiä metsiä ja virtoja, pyyhkii verta parrastaan ja sanoo, lähinnä kai itselleen: "Ei jumaliste, ei koskaan enää - Isä Jumala siunaa ikiuneen soturisi, jotka sinne jäivät. Lopeta sodat ja verilöylyt ja anna kansoille rauha"

Sotakamreeri Lehväslaiho, talvi- ja jatkosodan sekä Lapin sodan veteraani, kertoo raudanlujien sissien vaiheista tinkimättömän todentuntuisesti. Kontion sissit on sotakirjallisuutemme ehdotonta huippua, suvereeni ja timantinkova korpisotakuvaus vailla vertaa.