Riina Katajavuori : Kirjeitä Jekaterinburgiin : novelleja

Miksi Liisa pyytää veljeltään Villeltä ripsiä? Miksi suomalainen mies kirjoittaa intiimejä sähköpostiviestejä Uralin taakse Jekaterinburgiin naiselle, jota hän tuskin tuntee? Miten sujuu suomalaiselta retkikunnalta opintomatka Pietariin?

Riina Katajavuoren novellikokoelman Kirjeitä Jekaterinburgiin kymmenen tarinaa sijoittuvat lapsuuden lopun ja aikuisuuden välimaastoon. Tarinat kuvaavat oivalluksen hetkiä, käännekohtia. Joillakin varsinainen aikuisuus alkaa pitkään täysi-ikäiseksi tulemisen jälkeen, joillakin se on ohi ennen kuin on kunnolla alkanutkaan. Kuten Iso-Makkosen kavereilla, joista yksi ammutaan pizzan päälle, toinen hyppää ikkunasta, kolmas löytyy ojasta ja neljäs saa ison kiven rinnuksilleen.

Jotakin tapahtuu myös Haralle, AaPeelle, Miisulle, Taijalle ja Naukalle Ruisrockissa. Hauskaa on, mutta kesäfestarin jälkeen hauskanpitoon tulee lievä tympeä maku. Kymmenvuotias Hannele on riidoissa parhaan kaverinsa kanssa. Öisin riitelevät Raila ja Kari, Hannelen vanhemmat. Sitten on Rämö, jonka kanssa kaikki tuntuu aina kesältä ja lomalta. Rämö jota sen mutsikin kutsui sukunimellä. Rämö jota vankilassa nimitettiin Maikaksi koska se oli tehnyt muutaman opettajansijaisuuden. Elli ilahtuu tavatessaan juuri vankilasta vapautuneen Rämön mutta tajuaa sitten että Rämö, tuo suuri ponnekas olento, saa mennä menojaan, lopullisesti.