Riitta Pohjola : Georg Büchner ja Danton's Tod : vallankumousdraama vai tragedia? : 1900-luvun vaihtoehtoja: Brecht ja Müller

Takakansi

JOS SHAKESPEARE OLI VIIME VUOSITUHANNEN NERO, NIIN GEORG BÜCHNER (1813-1837) OLI VIIME VUOSITUHANNEN LUPAUS. TÄSSÄ TEOKSESSA HE KOHTAAVAT.
Büchner oli opiskelijaradikaali, joka kiihotti kansaa kapinaan verotilastoihin ja Raamattuun vedoten. Hän oli poliittisen toimintansa vuoksi vankitsemisuhan alla kirjoittaessaan 21-vuotiaana esikoisnäytelmänsä Dantonin kuolema. Se on maailmankirjallisuuden kiistellyimpiä ja ristiriitaisimmin tulkittuja näytelmiä. Büchnerin kuollessa hänen pienestä perinnöstään löytyi keskenersäin maailmankirjallisuudessa ensimmäinen köyhälistödraama Woyzeck. Miten Büchner vastaa kysymykseen väkivallan oikeutuksesta tavoiteltaessa oikeudenmukaista ja parempaa maailmaa?

Riitta Pohjola tutkii Büchnerin draamaa useista eri näkökulmista. Hän yhdistää historiallisia ja poliittisen rationalisuuden lähestymistapoja, inspiroitun psykoanalyysista, identiteetin sekä feminismin teorioista ja Shakespearean dramaturgiasta. Keskeisiksi nousevat näytelmän naishahmot. Dantonin kuolema purkaa tragedian sankaria, mutta rakentaa sankarittaria naisten noustessa marginaalisesta keskiöön näytelmän lopussa.

Kirja tarkastelee myös kahta 1900-luvun dramaturgia suhteessa Dantonin kuolemaan: poliittista draamaa kehittänyt Brecht hylkäsi tragedian. Heiner Müller tarttui siihen uudelleen edistysuskon raunioilla viime vuosisadan lopulla.

Riitta Pohjola on dramaturgi ja draamatutkija. Hän on erikoistunut saksalaiseen näytelmäkirjallisuuteen ja opettanut draamaa eri yliopistoissa ja korkeakouluissa. Hänen väitöskirjansa on ensimmäinen suomalainen Büchneriä käsittelevä tutkimus. Se valottaa kirjallisuudesta ja teatterista kiinnostuneelle lukijalle ansiokkaasti ja havainnollisesti erilaisia lähestymistapoja draamaan.

Esittely

Georg Büchner oli vallankumouksellinen dramaatikko, joka ennen varsinaista modernin tragedian
kautta ja Ibseniä yhdisti traagisen muodon ja poliittisen tematiikan. Büchnerin Danton's Tod on
ainutlaatuinen esimerkki modernista tragediasta. Se keskittyy kuoleman, äärimmäisen kärsimyksen
ja hajoamisen ongelmiin ja on esimerkki Büchnerin estetiikasta, jossa on keskeistä vahva sympatia
alaluokkaista tai vallankumouksellista sankaria kohtaan.

Riitta Pohjola-Skarpin väitöskirjatutkimus valottaa Büchnerin elämäkertaa, etenkin radikaalia
poliittista toimintaa ja elämäntilannetta Danton's Todin kirjoittamisen aikaan Saksassa 1830-
luvulla. Tutkimus tarkastelee Büchnerin esikoisnäytelmä Dantonin kuolemaa
vallankumousdraamana suhteessa Büchnerin poliittisiin katsomuksiin, näytelmän historialliseen
lähdeaineistoon ja historialliseen faktaan. "Näytelmäkirjailijan on päästävä historiaa niin lähelle
kuin mahdollista sellaisena kuin se todella tapahtui", kirjoittaa Büchner.

Büchnerin tärkein esikuva oli Shakespeare, jonka merkitystä hänen dramaturgialleen ei ole
juurikaan tutkittu. Shakespearen historiallisiin näytelmiin orientoituen Büchner noudatti muotoa,
jossa kohtaukset ovat vain väljästi sidoksissa toisiinsa eikä äänien moninaisuutta kahlita.
Tutkimuksessa keskeisiä ovat Büchnerin naishahmot, jotka etenkin esikoisdraamassa ovat selvästi
saaneet malleja Shakespearen tragedioista.

Büchnerin 21-vuotiaana kirjoittama Dantonin kuolema on maailmankirjallisuuden kiistellyimpiä ja
ristiriitaisimmin tulkittuja näytelmiä. Büchnerin kuoltua kaksi vuotta myöhemmin 1837 hänet lähes
unohdettiin useiksi vuosikymmeniksi, kunnes Büchnerin varhainen vaihtoehto modernille
tragedialle löysi vastakaikua vuosituhannen lopulla Brechtistä erkaantuneen Heiner Müllerin
näytelmissä.

Riitta Pohjola-Skarpin väitöskirjatutkimus on ensimmäinen suomalainen Büchneriä käsittelevä
tutkimus. Tätä ennen Büchneristä on suomeksi ilmestynyt vain Pohjolan kommentoima Büchnerin
Teokset ja kirjeet vuonna 1984.