Robert Antelme : Aidattu ihminen

Kipeänkaru, kliinokton dokumentti Gandersheimin keskitysleiristä, epätoivosta ja toivosta. Ihmisten kosmisesta yhteydestä – elämän voimasta, joka ei ehdy, ei lannistu, ei kuole milloinkaan.

Gandersheim on Buchenwaldin keskitysleirin sivuosasto. Robert Antelme elää siellä muiden poliittisten vankien joukossa. Keskitysleirien maailma on ankea, toivottomien valtakunta, harmaat, kipeät päivät seuraavat toistaan – loputtomiin. Kylmyyden, kuoleman, nälän ja nöyryytyksen alaiset vangit kuitenkin todistavat härnäsi natsien kuvitelmat eri ihmislaeistä ja niiden eriarvoisuudesta. SS-miehet eivät voi hekään paeta omaa, inhimillistä heikkouttaan; eivät vaan leikkiä tuhon jumalaa, elämän kieltäjää ja tuhoajaa.

Antelme ei osoittele sormella, ei syytä tai tuomitse; filosofin tyyneydellä hän kertoo totuuden ihmisarvosta ja ihmiskunnan pimeistä historian. Marguerite Duras, Antelmen silloinkin vaimo, mainitsee teoksessa 'Tuska' omasta kaipauksestaan kohdattuaan – tuntemisella, jotka heräsivät Robertin palatessa keskitysleiriltä. Duras kuvaa sietämättömän miehensä elämänasennetta, puhhuen Antelmen 'erikoislaatuisesta maallisesta inhimillisyyden kantavasta voimasta, rakkaudessa hän jossain, alttiissa ja vaipineessa rakkaudessa kaikessa siinäkin mitä sanat eivät kerro, siis laupeutta, joka on ominaista vain hänelle mutta koostuu kaikkien ihmisten yhtäläisestä epätoivon taakasta.'

Tällä teoksellaan Robert Antelme ylistää ihmisen kaunista, hiljaista unelmaa: toivoa, joka saa tuhkan kimaltelemaan.