Romain Gary : Hiihtopummi

Romain Gary · Hiihtopummi
Hiihtopummit eivät olleet suosittuja Sveitsissä; paikalliset lehdet varoittivat turisteja noista »vastuuttomista, kokemattomista, itseään hiihdonopettajiksi kutsuvista tyypeistä, jotka lyövät laimin alkeellisestikin turvallisuussäännöt». Mutta sitten kauppa aina loppujen lopuksi elpyi: he olivat ehdottomasti komeinta porukkaa niissä maisemissa. Ja kun jotkut rouvat antoivat liian hyvin juomarahoja, saattoi aina heittäytyä tuntoisaksi ja olla kuin ei yhtään ymmärtäisi, mistä oli kyse. Miesmeininki oli onnistunut: syödä ja pitää itsellään vähintään kolme puhtaan lumen päivää viikossa. Kesällä oli toista. Ei ollut turisteja, ei lunta, ei minne mennä. Ei edes Tillyn luokse; tämä oli ruvennut puhumaan rakkaudesta. Hellyydestä. Naimisiinmenosta. Mutta syötävää oli. Siispä Lenny suostui Angelin ehdottamaan keikkaan, ruoka­rahoja saadakseen. Ensiksi piti saada ote Jessistä, Amerikan konsulin tyttärestä. Konsulaatti sijaitsi Ranskan puolella. Eikä diplomaattitavaroita tarkastettu rajalla. Lenny oli huolellisesti asettunut yhteiskunnan ja kaikkien inhimillisten suhteiden ulkopuolelle — miten hän olisi arvannut pelätä, että hänen riippumattomuutensa pian olisi yhtä mennyttä kuin menneen talven lumi? Sen sai aikaan Jess, joka sulatti Lennyn ihmiseksi.

Tiedämme »Lady L:n» ja »Aamunkoiton lupauksen» perusteella, että Romain Gary on hyvien valintotaitava ja hyviä tarinoita kirjoittava. »Hiihtopummissa» hän kohdistanut viisaan, ironisen ja veitikkamaisen katseensa nykyajan nuorisoon — siihen, joka mahdollisimman ehdottomasti on hylännyt kaikki arvot, irrottautunut tarmokkaasti kaikesta sovinnaiseksi epäilemätästään. Romain on täynnä yllätyksiä, tapahtumista. Kaikki on uskomattomaan saakka uskottavaa, kyynillisyy dessään viatonta. Ennen kaikkea lukija nauttii Romain Gar­yn tyylistä: sen kirpeys piristää, eleganssi ihastuttaa.