Roope Sarvilinna : Valkoinen vuosi

Takakansi

"Määrittele sairaus, ajattelin. Onko se häiriö kehityksessä, laiminlyöty koripalloseuran nakinmyyntivuoro, sammuminen parvekkeelle kesken kuusivuotissyntymäpäivien vai geenipoikkeama joka vie hautaan ennen kuin ehtii ensimmäistä kertaa imaista äitinsä rintaa. Mutta en sanonut mitään, se että joutuisin lakaisemaan kilpikonnanpaskaa olisi minulle aivan oikein, ja siivoaisin sitä paljon mieluummin kuin kuuntelisin Antonion huokailua tai väsyneen alkoholistin matkasaarnaa."

Valkoinen vuosi on koruton tutkielma riippuvuudesta, vajavaisuudesta ja siitä, mitä elämänhalun heräämiseen vaaditaan.

Esittely

Mikä riittää?
Koruton tutkielma riippuvuudesta ja siitä, mitä elämänhalun heräämiseen vaaditaan.
Kuntoutuksessa kysyttiin olinko haaveillut mistään muusta kuin heroiinista.
En, sanoin.
No, nyt kannattaisi haaveilla. Vaikkapa opintorahasta, hoitaja sanoi.

Oltuaan vuoden kuivilla kertoja työllistyy syrjäiseen hoitokotiin. Sitä asuttavat ihmiset, joita yhteiskunta ei kaipaa ja joilla jokaisella on oma todellisuutensa.
Nopeasti mies huomaa, että asukkaat selviävät arjestaan ilman häntäkin, että hän on hoitokodissa aivan yhtä tarpeeton kuin sen ulkopuolella. Mutta vaikka hän inhoaa päivästä toiseen toistuvia rutiineja ja jatkuvaa huonoa oloaan, jonka hän tietää talttuvan vain kielletyillä keinoilla, jokin saa hänet jäämään.

Roope Sarvilinna (s. 1972) on elänyt lapsuutensa pääosin Jyväskylässä, opiskellut lääkäriksi Tampereella, erikoistunut ortopediksi Helsingissä ja asuu nykyisin Espoossa. Vapaa-ajallaan hän tapailee kitaraa, lukee vastaan tulevia kaunokirjoja ja kunnostaa vanhaa puista purjevenettä, jonka toivoisi edelleen pysyvän pinnalla. Valkoinen vuosi on hänen kolmas romaaninsa.