Rosa Liksom : Maa

Takakansi

Nainen. Kylä, kaupunki, kartano. Maa.
Pienen kirkasvetisen kosken rannalla on kahdeksan talon kylä. Vain yhdessä mökissä tuikkii himmeä valo kuin lohtuna ja muistutuksena siitä, että elämää on vielä. Talo, joka oli joskus ollut täynnä väkeä ja elämää, on nyt kylmä ja hiljainen. Nainen kuuntelee kuohuvan kosken raskasta pauhua. Hän ajattelee kosken rannalla vaappuvia sateiden paisuttamia ranta-aittoja ja kattosna kadottanutta venevalkamaa. Hän antaa ajatustensa kulkea joen toiselle rannalle. Sieltä alkaa hoitamaton metsä, siellä on soita ja rämeitä, vanhoja niittyjä, hylättyjä hakoi ja pensoitteuneita laitumia. Hän kuulee kuinka lahonneiden navettarakennusten takana huutava kuumetus raikaa. Hänestä tuntuu oudolta, että hän on syntynyt täällä, että hän on elänyt lapsuutensa tässä talossa, jonka ikkunalaudoilla silloin kukkivat verensiparat, atsaleat ja joka on syytöksiä täynnä. Hän kävelee sisään ja sytyttää valot.

"... pitää muistaa, että Rosa Liksom on jo klassikko. Hän toi kirjallisuuteen sekä lyhyen vauhdikkaan pikaelämän että murteen. Siinä on jo yhdelle kirjailijalle aivan tarpeeksi."
– Matti Mäkelä, Aamulehti

Esittely

Kevyesti hengittävää mutta raskaasti huokaavaa lyhytproosaa ihmisistä niin maailman- kuin syrjäkylillä. Liksomia intensiivisimmillään!