Sabina Berman : Nainen joka sukelsi maailman sydämeen

Takakansi

"Standardinomaisissa älykkyystesteissä ylläni johonkin idiootin ja imbesillin välille, mutta minulla on 3 hyvettä ja ne ovat merkittäviä.

1. En osaa valehdella.
2. Minulla ei ole mielikuvitusta.
3. Ja tiedän, että tiedän vain sen minkä tiedän, ja siitä mitä en tiedä, olen varma etten sitä tiedä."

Ihmiset luulevat että kaikkea sitä, mikä ei ajattele, ei ole edes olemassa. Puita, meriä, kaloja, aurinkoa, kuuta. Sen vuoksi niitä on oikeus pitää kauppatavarana tai ravintona tai maisemana.
Karen ajattelee toisin. Ja eräänä päivänä hän näkee sukunsa kalanjalostamolla jotakin, mikä muuttaa hänen elämänsä.

Meksikolaiskirjailijan lämpöä hehkuva, huumorin täyttämä esikoisromaani nuoresta autistisesta naisesta on myös vahva ekologinen kannanotto merten suojelun puolesta.

Esittely

Karen on puhekyvytön villilapsi, joka saa ensi kosketuksen inhimilliseen maailmaan, kun hänen kovasydäminen äitinsä kuolee ja Isabelle-täti muuttaa hänen kotitaloonsa.

Karen ei ole typerä - hän vain näkee maailman muita kirjaimellisemmin ja yksityiskohtaisemmin. Koska hän ei osaa valehdella eikä ajatella sitä, mitä ei ole olemassa, hän törmää usein niin kutsutun sivistyneen yhteiskunnan raja-aitoihin.

Ihmisiä paremmin Karen ymmärtää eläimiä, ja merellisessä tonnikalojen ja delfiinien maailmassa hän tuntee olevansa kotonaan. Siksi hän ei voi olla käsittämättä, että hänen sukunsa tonnikalabisneksessä on jotakin pahasti vialla.

Kriitikot ovat nähneet Sabina Bermanin esikoisromaanissa samaa henkeä kuin Antoine de Saint-Exuperyn iki-ihanassa Pikku prinssissä.