Sabine Kuegler : Elämän viidakossa

Takakansi

"Haluan kertoa tarinan siitä, miten kadotin oman itseni, miten kammottava kylmyys valtasi sisimpäni, miten yritin karkottaa yksinäisyyttäni, torjua pelkoa kovuudella ja sammuttaa välittömän hyväksynnän janoani. Mutta haluan kertoa myös siitä, miten aloin taistella, miten takaa-ajetusta tuli saalistaja."

Tämä kirja on jatkoa Sabine Kueglerin teoksille Viidakkolapsi (2006) ja Paluu viidakkoon (2007), joista tuli hetkessä maailmanlaajuisia menestysteoksia. Nyt Sabine Kuegler kertoo avoimesti niistä elämänvaiheista, joista on aiemmin vaiennut – vuosista Euroopassa, elämästä kahden kulttuurin rajapinnassa unidassa, joka, jokila, jossa on eduun tuntevat ulkoetiloja, ihmisuhteissa ja saalistajista ja tekee hänestä itsestäänkin saalistajan.

Esittely

Sabine Kuegler vietti lapsuutensa Länsi-Papuassa, jonne hänen kielentutkijavanhempansa olivat asettuneet selvittämään eristyksissä eläneen fayu-heimon kieltä ja tapoja. Sabine-tyttö kasvoi fayuksi, hän oppi lukemaan luontoa ja viidakkoa. Elämä oli onnellista ja turvallista.

17-vuotiaana Sabine matkusti kouluun Sveitsiin ja sieltä Saksaan, vanhempiensa kotimaahan ja ihmemaailmaan, josta hän oli kuullut vain puhuttavan.

Elämän viidakossa kertoo siitä, mitä sitten seurasi. Se kertoo kulttuurien yhteentörmäyksestä ja siitä, millaista viidakossa kasvaneen on elää maailmassa, jossa kelpaavat vain länsimaiset pelimerkit. Viidakossa Sabine oli oppinut taitoja ja arvoja, joilla ei yhtäkkiä olekaan mitään käyttöä. Hänen käytöstään tulkitaan jatkuvasti väärin ja hän tulkitsee itse väärin muiden viestejä. Hän tuntee olevansa ihmissusien raatelema ja vajoaa masennukseen, josta nousemiseen auttoi lopulta vain se, että hän alkoi kirjoittaa elämäntarinaansa.