Saima Harmaja : Kootut runot : sekä runoilijakehitys päiväkirjojen ja kirjeiden valossa

»Se lienee laadussaan ehein lyyrillinen elämäntyö, mitä Suomessa on suoritettu. Sen lumoavimpana ominaisuutena on lyyrillisen sanonnan ihailtava, herää luonnollisuus ja täydellisyys, joka kertoo rikkaasta ja samalla hienostuneesta tunteellisuudesta. Saima Harmajan luonnonrunojen heleä kuultoisuutta ja kukkivaa runsautta ei ylitä meillä kukaan.« (Lauri Viljanen, HS)

»Saima Harmajan osaksi on tullut ylönousemus, kuoleman takainen riemuvoitto. Vakaumus tästä syntyy, kun luemme liikuttet tuina ja hartaina sitä hämmästyttävää, järkyttävää, ainutlaatuista ja sanan kulumattomassa mielessä kaunista kirjaa, joka kantaa hänen nimeänsä.« (Eino Railo, US)

»Saima Harmaja oli synnynnäinen runoilijalahjakkuus, harvinainen elävä ja helmeilevä lyyrillinen lähteensuoni meidän olosamme ja meidän leveysasteellamme. — Saima Harmajan runot ovat elävää lyriikkaa, niiden teho on niiden sisäisessä rytmissä, lyyrillisessä hengityksessä, yhtä luonteisessa ja väärentämättömässä kuin kukanen tuoksu. Hän ei tehnyt runoja, hän eli ne; hän näki ja tunsi kaiken sävelinä ja kuvina. Siitä vakuuttuvat lukija jälleen perehtyessään nyt uudestaan näihin runoilijan koottuihin runokirjoihin, jotka samalla antavat niin havainnollisen käsityksen hänen rikkaasta kehityksestään ja kasvustaan.« (Lauri Pohjanpää, Kotimaa)