Samuli Paronen : Kaivos

Tämä on kaivos: korvia vihlovaa melua 350 metriä maanpinnan alapuolella, pimeä kosteus, kivikeuhko tai heikkenevä kuulo vuosien työn seurauksena, tapaturma, jonka jälkeen hyvänkin porarin edessä on yövahtijan homma tai työttömyys. Hietala, Piimäki, Jalonen ja Toikka ovat kaivostyöläisiä, osia koneistossa joka käyttää ihmistä niin kauan kuin se kannattaa. "Koneet eivät kuulu ammattijärjestöihin eivät epämääräisiin puolueisiin, ne eivät tarvitse lomia, eivät palkkaa, asuntoa, vaatetta, ruokaa, ne eivät valita, eivät tee vallankumousta: jäävätkö ihmiset toiseksi?", kysyy kravattikaulainen mies kapakan pöydässä.

Nyt kuten aiemmin missi teoksissa Samuli Parosen ominta alaa on yhteisön ja yksilön suhteiden kuvaus. Suomalaista työelämänkuvauksista Kaivos poikkeaa ihmis keskeisessä paljousessaan, jota sävyttää tekijän mustanpuhuva huumori.