Samuli Paronen : Kapina

»Käytyään pois autosta jäi hänelle käteen pieni musta laukku, vasempaan taskuun lähes viisikymppiä käteistä ja tyhjä säästökirja, oikeaan kotelo jossa partakone. Omat olivat askeleet, omat kivut. Ei paljon omaa, tuntui kuin siinäkin olisi jo puolet liikaa.»

Mies on työtön ja sairas, tulevaisuutta ei ole, sikäli että ei ole paikkaa minne mennä, eikä rahaa millä maksaa paikasta, eikä työtä millä saada rahaa. Viisikymppiä ei riitä pitkälle, ammattitaitokaan ei riitä, koska siihen ei kuulunut tarpeeksi kauaa. Vielä äsken oli olemassa toinen maailma, jossa oli omaisuutta, oma auto ostosta, menestymisestä. Miehen kivut kasvavat, ja hänestä tuntuu että hänen sairaat solunsa nousevat kapinaan terveitä ruumiista vastaan, samantavalla kuin yhteiskunnassakin on käymässä. Ympärillä rapautuu, kaikki niiden mukanaan tuoma kurjuus ei aja miestä itsetuhoon, vaan seurasta. Syyt täytyy yhteiskunnasta kaivaa esiin ja parantaa ne; vasta sitten kivut vähenevät, sairaiden solujen kapina hiljenee saavutettuaan tarkoituksen.

Kapina on iskevä ja tehoava kuvaus yhteiskunnan vähäosaisista.