Samuli Paronen : Lallinkorven leipä

Pieni kylä soiden ja järvien keskellä on suojaien asemansa vuoksi säilynyt monilta vitsauksilta, tuhoisalta metsäpaloltakin. Mutta sitten saarnaaja Haareppi tuo tiedon pikaisesta maailmanpalosta, ja siltä tämäkään kylä ei säästyisi. Enteitä on nähty: on syntynyt kaksipäinen kissa, oravia on enemmän kuin miesmuistiin. Työt jäävät tekemättä, asiat hoitamatta. Vahvimmin maailmanloppuun uskoo Eljas Peku, pienen velkaisen talon isäntä. Sitten ennustus tuntuu toteutuvan: hurja ukonilma rynnistää kylän päälle, tappaa lehmän, pirstoo puut – ja menee ohi. Eljaksen perheineen olisi aloitettava alusta maallinen elämänsä. Mutta velat ovat jääneet suorittamatta; ja talosta tulee häätö. Talven selkään, lumipyryyn lähtee Eljas Peku omaisineen susi vesikelkassa.

Lallinkorven leipä, Samuli Parosen kolmas kirja, ilmestyi 1968. Kaikki Parosen kerronnalle ominaiset piirteet ovat jo näkyvissä: vakava tunne elämän myötäonneen ja myötäonnettomuuksiin, ystävällinen ironia sekä myötätunto ihmistä kohtaan, nauru tekopyhyydelle, anheudelle, silmänlumelle, usko ihmisen terveeseen järkeen.