Samuli Paulaharju : Rintakyliä ja larvamaita : Kurikan vanhaa elämää

Samuli Paulaharju (1874-1944), kansatieteellisen kirjallisuutemme kiistaton klassikko, teki vuosisatamme alusta lähtien laajoja keräily- ja tutkimusmatkoja varsinkin Pohjois-Suomeen, Suomen, Ruotsin, Norjan ja Kuolan Lappiin sekä Vienan Karjalaan, Inkeriin ja Aunukseen. Vuosikymmenien kuluessa hänen keräämänsä karttuivat suuremmiksi kuin ehkä kenenkään toisen suomalaisen; yksin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralla on hänen matkojensa tuloksena noin 65 000 muistiinpanoa.

Mutta Paulaharju oli myös verraton kynätaiteilija, tyylitaituri, joka osasi muovata rikkaat aineskokoelmansa taiteellisesti päteviksi kirjakokonaisuuksiksi. Hänen kielen­sä on rehevää ja ilmekästä, se taipuu yhtä hyvin dramaalliseen kuvaukseen kuin lyyriseen tunnelmaan. Ja hänen havaintojensa tarkkuus ja tosiasiatietojensa runsaus on hämmästyttävää.

Rintakyliä ja Laru­maita, joka ilmestyi 1943, on Paulaharjun kotipaijan, Kurikan, ja samalla etelä­pohjalaisen kansan pysyvä muistomerkki. Rikassisältöistä tekstiä täydentää kiehtova kuvitus kuten muissakin Paula­harjun kirjoissa. Runsaan valokuva-aineiston lisäksi teoksessa on lukuisia taidolla laadittuja piirroksia. Niissä avautuu talonpoikaisen elämän kauneus väkevänä silmiemme eteen.