Sandor Csoori : Sateiden ilmarata : runoja

Sándor Csoóri (s. 1930) on Unkarin ja samalla koko itäisen Keski-Euroopan merkittävimpiä runoilijoita. Hänen tuotantoaan hallitsee väkevä unkarilainen ominaislaatu. Siinä kansanperinteinen yhdistyy suurkaupungin nykyhetkessä elävän ihmisen tilanteeseen, poliittiseen ja eroottiseen tietoisuuteen. Csoórin runous on jatkuvan muutoksen ja tilinteon lyriikkaa, toistuvina aiheinaan 'surullisen kotimaan' kohtalo, katoava talonpoikaiskulttuuri, sodan ja rakkauden kuohuttavat kokemukset. Paitsi runoja Csoóri on kirjoittanut myös esseitä, matkakertojia ja filmikäsikirjoituksia. Näistä keskeisimpiä ovat Kaupan maataxtelevat esseet sekä kansanperinteitä ja Transilvanian herkkää tilannetta tulkitsevat esseet. Csoóri ei juuri hetkeksikään rauhaan kysymystä, miten käy Unkarille, Euroopalle, maailmalle. Viime aikoina Csoórin teoksiin, niin kuin tähänkin kirjaan, on ilmestynyt myös runoja Suomesta.

Sándor Csoórin tuoreimmissa runoissa hullaillaan rajatankin kotimaahan, vaeltelen aittamaisissa puolueettomissa tai kroatialaisessa metsässä ja kuiskutellaan outoja tuulia, 'joka syksyvät partaveits paljaana metsässä'. Omaa maata, sen muuttumista koskevia pohdintoja luonnehtii epäily: 'Tämakö on siis minun maani? / Minun kansani? Tämä puoletta toiselle horjuva, haisluttunut kansanjoukko?'

Sándor Csoórin tuotannosta on ilmestynyt yli kaksikymmentä erikielistä itäamääntä käännöstä. Suomeksi on julkaistu runoteokset Osasi hämärässä (1981) ja Ei kukaan, vain ystäväsi (1989) sekä esseekokoelma Maailman asillinen vertauskva (1992).