Sandra Kalniete : Tanssikengissä Siperiaan

Takakansi

Vuonna 1941 viisi neuvostoliittolaista murtautuu latvialaisperheen kotiin ja pidättää 14-vuotiaan Ligitan sekä hänen vanhempansa. Heidät suljetaan 15 000 kohtalotoverin kanssa junaan, jonka määränpää on Siberia. Yhtäkkiä nuoren tytön juhlien, poikien ja kauniiden vaatteiden täyttämästä arjesta on vain muistot jäljellä. Latvian entinen EU-komissaari Sandra Kalniete on jäljittänyt sukulaistensa kauhistuttavat kohtalot arkistoista, asiakirjoista ja yksityislähteistä.

Teoksessaan hän paljastaa inhimillisen kärsimyksen historian kylmien faktatietojen takaa. Niin Kalnietien isän- kuin äidinpuoleinen suku joutui Stalinin sortokoneiston kohteeksi ja karkotetuksi kuolemanleireille. Painajainen päättyi vasta 1957, kun Uralin tuolla puolen syntynyt Sandra ja hänen vanhempansa pääsivät palaamaan Latviaan.

Tanssikengissä Siperiaan on rehellisyydessään ja peittelemättömyydessään vaikuttava teos. Se dokumentoi köyhyyden, sairaudet, nöyryytykset ja avuttomuudentunteet, joita perheenjäsenet kokivat. Osa heistä kohtasi itsensä pään mielen alla, osasta tuli pakon edessä neuvostokansalaisia, mutta vain osin. Sisimmässään he eivät antaneet periksi, vaan uskoivat sitkeästi huomiseen. Vaikka Kalnietien teos on kafkamainen matka lähimenneisyyteen, sen syvintä ydintä on kuitenkin toivo.

Esittely

Vuonna 1941 viisi neuvostosotilasta murtautuu latvialaisperheen kotiin ja pidättää 14-vuotiaan Ligitan sekä hänen vanhempansa. Heidät sullotaan 15 000 kohtalotoverin kanssa junaan, jonka määränpää on Siperia. Yhtäkkiä nuoren tytön juhlien, poikien ja kauniiden vaatteiden täyttämästä arjesta on vain muistot jäljellä.

Latvian entinen EU-komissaari Sandra Kalniete on jäljittänyt sukulaistensa kauhistuttavat kohtalot arkistoista, asiakirjoista ja yksityislähteistä. Teoksessaan hän paljastaa inhimllisen kärsimyksen historian kylmien faktatietojen takaa. Niin Kalnieten isän- kuin äidinpuoleinen suku joutui Stalinin sortokoneiston kohteeksi ja karkotetuksi kuolemanleireille. Painajainen päättyi vasta 1957, kun Uralin tuolla puolen syntynyt Sandra ja hänen vanhempansa pääsivät palaamaan Latviaan.

Tanssikengissä Siperiaan on rehellisyydessään ja peittelemättömyydessään vaikuttava teos. Se dokumentoi köyhyyden, sairaudet, nöyryytykset ja avuttomuudentunteet, joita perheenjäsenet kokivat. Osa heistä kohtasi tiensä pään mielivallan alla, osasta tuli pakon edessä neuvostokansalaisia, mutta vain pinnalta. Sisimmässään he eivät antaneet periksi, vaan uskoivat sitkeästi huomiseen. Vaikka Kalnieten teos on kafkamainen matka lähimenneisyyteen, sen syvintä ydintä on kuitenkin toivo.