Sari Salin : Hullua hurskaampi : ironinen kahdentuminen Jorma Korpelan romaaneissa

JORMA KORPELA (1910-1964) on sanottu yksinäiseksi kirjailijaksi. Hänellä ei tuntunut olevan kotimaisia esikuvia ja hänen kerrontansa poikkesi toisten 50-luvun modernistien ilmaisusta. Kun "uusi koulu", johon kuuluivat mm. Marja-Liisa Vartio, Veijo Meri ja Antti Hyry, korosti objektiivista kerrontaa ja uudenlaista realismia, Korpelan päätökseen pidetty Tohtori Finckelman on subjektiivisen, ironisen ja arkipäiväistä tavoittavan minäkerronnan juhla. Voimakkaan persoonallinen piirre Jorma Korpelan romaanitaiteessa on kahdentuminen ja jakaantuminen, joka näkyy moninaisin kielellisin, rakenteellisin ja temaattisin tasolla. Myös Korpelan tuotanto jakautui selvästi kahtia.

HULLU HURSKAMPI on ensimmäinen laaja tutkimus Jorma Korpelasta. Sälänin keskeisenä lähtökohtana on tarkastella romaanien intertekstuaalista taikupohjaa. Hän osoittaa, kuinka Korpelan teokset, etenkin esikoisromaani Marttinana, miehenkilö ja Tohtori Finckelman, käyvät dialogia lukuisten kaunokirjallisten ja filosofisten tekstien kanssa. Kuten muutkin modernistit, Korpelakin etsi esikuvansa eurooppalaisesta kirjallisuudesta, mutta teki sen omalla tavallaan.