Satu Waltari : Sadepilvi

«Olen aina rakastanut omia muistelmiani, mutta aina kun olen saanut ne onnelliseen päätökseen on jälleen alkanut tapahtua jotakin», sanoo Satu Waltari rakkauskertomuksensa esipuheessa. Paljon on tosiaan tapahtunut sen jälkeen kun hänen suuren menestyksen saavuttanut esikoisteoksensa »Kahvila Mabillon» v. 1952 ilmestyi.

Kertojalla on nyt tytär, Susanna, ja aviopuoliso, Eelis. »Meitä on neljä», Satu Waltari sanoo. »Neljäs on Zaza. Hän on musta miespuolinen kissa, saanut nimensä elokuvatähti Zaza Gaborin mukaan. Hän on parhaillaan lomalla maalla. Sitten hänet tuodaan kotiin tekemään lätäköitä nurkkiin. Me neljä muodostamme perheen, joka on eräs nyky­aikaisen yhteiskunnan pienimpiä ja hyödyttömimpiä soluja.»

Tämä vakavan-hauska kertomus kahden nuoren ihmisen yhteisistä vaiheista vie lukijan ensin Pariisiin ja sieltä värikkäälle peukalokyyti­matkalle Italiaan, jälleen Pariisiin ja lopulta Helsinkiin. Neljä vuotta kestänyt epätavallinen toveruus kehittyy epätavallisin muodoin kihlaukseksi ja avioliitoksi. Näin syntyykin merkillisen taiteilijakodin arkipäivää ja nuorempain keskinäisiä vaikeuksia yhteisen elämän alkutaipaleella. Satu Waltari kuvaa huumorin koko asteikossa: milloin riemukkaasti, milloin taas hirtehiseen, jopa 'kovaksi keitettyyn' tyyliin.

Mutta iloittelun ja ristiriitojen takaa kuultaa elämän vakavuus. Nuorten ihmisten elämänkatsomus saa arkipäivän kestäessä oman muotonsa, jonka Eelis kertomuksen lopussa ilmeisillä sanoilla »Look for the Silver Lining» — synkässäkin pilvessä on hopeareunus.