Sebastien Japrisot : Nainen autossa

«Kun niskaani heittäydyttiin, olin pelännyt jo monta tuntia. Olin pelännyt joutuvani pidätetyksi, pelännyt kaikkea. Olin keksinyt kaikenlaisia typeriä selityksiä. Muistan myös että huusin, huusin kaikin voimin, mutta huudot takertuivat kurkkuuni.
Ja sitten se tapahtui.
Tuska ei ole musta eikä punainen. Se on sokaiseva valokuilu, joka on vain omassa mielessämme, mutta sittenkin putoamme siihen ... Päästyäni taas pystyin tietämään missä olen: erään huoltoaseman naistenhuoneessa Avallonin tien varrella. Tiesin kuka olen: eräs hölmö joka pakenee poliisia, kasvot jotka melkein koskettavat kasvojani, käsi joka nostaa ylös ja jonka nostan silmieni eteen nähdäkseni sen, kyynel joka valuu hiljaa poskeani ja putoa oalle kädelle, hengityksen aika anhden hihisevässä maailmassa, minä».

Dany Longo lähtee pienelle ajelulle, mutta varovasti alkanut seikkailu muuttuu pian järjettömäksi painajaiseksi. Lujaluontoisena ja tervejärkisenä pidetty mainossihteeri joutuu keskelle omituisia tapahtumia: hän luulee varastaneensa auton, mutta huomaa saaneensa sen mukaansa runman. Dany ryhtyy suorittamaan tutkimuksia, jotka pelästyttävät ja yllättävät hänet itsensä yhtä hyvin kuin lukijankin.