Selma Lagerlöf : Gösta Berlingin taru 1-2

»Toista niin säteilevää kirjaa on tuskin milloinkaan kirjoitettu. Se on kuin ihmeellisen, huolettoman ajan viimeinen riemukas ylistys.» (Tri Johan Langfeldt)

»Gösta Berlingin taru» on Selma Lagerlöfin esikoisteos, joka ilmestyi 1891 ja jota koko Skandinavia luki »kuin huumaantuneena» (Juhani Aho). Se kertoo vanhan Värmlannin herraskartanoiden elämästä — iloisista kavaleereista ja kauniista naisista, Ekebyn viisaasta maijurinnrouvasta ja Sintram-patruunasta, joka oli myynyt sielunsa paholaiselle. Se kertoo Gösta Berlingistä, virkaheitossta papista, joka oli hurja ja huoleton mutta hyväsyömainen ihminen ja kaikkien ihaltema. Hänen lemmitynsä oli Borgia nuori kreivitär, viaton ja kaunis kuin taivaan enkeli mutta muita toisen oma.

»Kummitusjuttuja, romanttisen villiä rakkautta, häikäiseviä kaunottaria ja uljaita kavaleereja, iloa ja murhetta, tanssiaisia, musiikkia ja seikkailuja huuma. Hänen fantasiaansa oli kuin tuiskun lentoa. — Luomisintonsa liekissä on kirjailija saamansa vaikutteet sulattanut itensäiseksi, mahtavaksi runoelmaksi, taideteokseksi niin vaikuttavaksi, että sellaista tuskin harvoin tavataan kenenkään nuoruuden tuotannossa.» (Viljo Kojo)