Seppo Kärkkäinen : Matalan majan balladi

"Neljä kilometriä keskikaupungilta länteen tie ohitti Törövaaaran, kulki sen harjannetta, sieltä ylhäältä näki Törölän hyvin, näki että se oli pahainen mökkikylä laaksossa vanhan tien varrella, rautatien takana, järven rantamalla."
Ylhäältä katsottuna pikaisesti ohitettava idylli. Entä alhaalta?
Antti Myyry oli syntynyt tämän maiseman keskelle: mökkinä ikon, jonka sortuminen oli vain ajan kysymys, työttömyyteen josta näytti kehittyvän hänen elämänsä pysyvin ilmiö. Samaan maisemaan kuuluivat myös Reeta ja Marjatta, turhilta tuntuvien suunnitelmien tilapäiset kiintopisteet. Tavallaan siihen kuului myös Vuorinen, enemmän käsitteenä kuin henkilönä; hänen hyväntahtoisuudestaan riippui, miten korkealle asettuisi rahattomien ostajien velkakaupan katto.

Seppo Kärkkäinen murentaa idyllin, mutta balladi jää: haikea mutta sympaattinen kertomus ränsistyvän laitakaupungin ihmisistä. Heihin tuskin samastuu, mutta heidän kohtaloihinsa on helppo eläytyä. Matalan majan balladi on Kärkkäisen voitto — lukijan hyväksi.