Seppo Lappalainen : Ihmisen ääni

»Sanon Ihmisen äänessä asioita, jotka tarvit­sevat nekin oman muotonsa tullakseen sanotuiksi. Romaani ei siihen sovi», on Seppo Lappalainen sanonut. Ja tässä ne asiat tulevat: mietteet sodasta ja yhteiskunnasta, nykyisyydestä ja menneisyydestä, toimeentulosta, turvallisuudesta, onnesta ja vapaudesta, ja monista muista aiheista. Tulevat sellaisina kuin ne on miettinyt mies ehdittyään miehen ikään ja kirjoitettuaan itsensä suomalaisen nykykirjallisuuden kärkitoilloille. Humoristin vakavuudella, väliin myös erityisellä hellyydellä ja runoksi tai aforismiksikin puhtien erityisesti kun tulee puhe niistä läheisimmistä, rakkaudesta, kotiseudusta ja ihmisistä sellaisista kuin Poutiaisen Hilma, Vattulaisen Kalle, Hintsaasen Topi ja Hätsien Lempi, ihmisistä itäsuomalaisissa metsissä, vesien rannoilla, mäkien povilla.

Entä kirjailija itse, miten hän sijoittuu näiden asioiden keskelle, millainen on tämän juurevan huumorintutkijan omakuva? Antakaamme hänen itsensä määritellä: Koiranleuka. Turvenuuja. Mökki. Vene. Pennut. Muija. Sin’ on kuva tarkanalainen a la Seppo Lappalainen.»