Simo Penttilä : Ylhäisyys ratsastaa yhä : seikkailuromaani kenraaliluutnantti T. J. A. Heikkilän muistelmien mukaan

Sellaista diktaattoria ei tulekaan, joka pystyisi hävittämään kahden romantiikan maailmassa. Ja niin kauan kuin ihmisten sydämissä on hiukennekin hapuivaa romantiikkaa, Herra ja ylhäisyys ratsastaa yhä.

Muuhan Sonorassa vieraillut amerikkalainen sanomalehtimies kirjoitti aikoinaan, että minä olen suuri soturi mutta samalla suuri naisten mies. Mistä rakastun muka kerran viikossa enkä yleensä tule toimeenkaan ilman naista ja kitaraa. No. Minä olen Herra ja ylhäisyys, ja jos minä piittaaisin pahatetuista niin minulla karttuisi tyttöjä ihan liiaksi. Sitä paitsi tyyppi on rajain takaa. Ei sitä minä olisin hiukan enemmän kevyempiäkin henkilöitä, mutta olisinkin kai minä sentään sanonut jotakin. Mutta minun elämäkseni palkkio terapian paras on, että minä en voisi kieltää ollenkaan. Sen tietävät tosi kaikki. Niin kuin toisaalta sen, että minä tykkään naisista. Sitä minä en koskaan kiellä. Päin vastoin minä myönnän sen kermasti, enkä näe siinä mitään pahaa. Minä - niin, minä ihailen naisia. Sillä sästi. Ja onhan se selvää, että niin kauni kuin siro nilkka kiinnostaa, ei mieheen lyödä mitätön leimaa.

Kenraali T. J. A. Heikkilään ei lyödä mitätön-leimaa - sen saavat kokea katalat konnat Arteaga, Zapata & kumppanit, joiden suunnitelmat tähtäsivät suuriin muutoksiin. Sen saa kokea myös donna Maura, jonka kauneus kätki tuhansia tunteita eivätkä ne kaikki olleet kauniita. Ylhäisyys ratsastaa yhä voitosta voittoon.