Sinikka Kallio : Puita : Neljä harjoitelmaa

Sinikka Kallio on esiintynyt paitsi romaanikirjailijana ja runoilijana viime aikoina erityisesti tunnustusta saaneena esseistinä ja suomentajana. »Tervä älynleikkä, »loistava kuvaaja», »taitava huomioiden tekijä», — nämä kiitokset toistuvat tavan takaa hänen teostensa arvosteluissa. Mutta hänen viimeisestä runokokoelmastaan sanotaan vielä paljon enemmän: »Elämän maiseman monivaiheisuuden tajuaminen, sen korkeiden hetkien ja niitä seuraavien maksukaulojen vuorotteluun sopeutuminen, kuin myös kosmillisen riemun sinfonian ja laaksokohtalon havaon ikituore tunteminen: siihen samanaikainen kuunteleminen ovat sisäistä kypsyyttä, joka suuresti on syventänyt Sinikka Kallion runoamista», kirjoittaa Helsingin Sanomat.

Proosaotes»Puita», jonka otsikkokiksi tekijä on valikkinyt»neljä harjoitelmaa», on korkeatasoinen näyte tästä syvenemisestä ja samalla alueen laajentumisesta. Teoksessa on siis neljä kertomusta: »Jumalalipues» — eneralta aseveren matkapäiväkirja; — siiroutuminen outoon maan museoon, ts. maailman laajempiin uskontohistoriallisiin kokoelmiin; »Koira», kuvaus aviopuolisoiden välijn aukeavasta kuilusta; »Käsinmaalattuja lautasia», isäidin tragedia, alaotsikkona yöyökirjeitä kaukana olevalle tyttärelle; ja niminovelli »Puita», riemullinen tarina äidin ja kolmen pojan talvisesta retkestä kesähuvilalle hakkaamaan puita. Kukin näistä »harjoitelmista» todistaa suvereenia aiheen hallintaa, olkoon harjoitelman sävy sitten traaginen tai koominen, ne ovat symbolisia ja samalla toista totta, eivätkä henkilöt suinkaan ole syntyneet vain älykkyyden tietä, vaan ovat lihaa ja verta.