Sinikka Kallio-Visapää : Santiagon simpukka

Jokainen tietää, että Espanjasta viime vuosina on tullut ainoalaatuisen houkutteleva matkailumaa. Mutta tuskinpa monikaan tietää, että Espanja jo sydänkeskiajalla oli länsimaisten matkailijoiden suosiossa — vielä suuremmassa määrin kuin nykyisin. Silloiset »turistit» eli pyhiinvaeltajat taivalsivat jalkaisin yli Pyreneitten vuoriston, kohti kuuluisaa Santiago de Compostelaa, jossa perimätiedon mukaan sijaitsi apostoli Jaakobin hauta ja jonne päästäkseen lukemattomat ihmiset uhmasivat matkan vaaroja ja vastuksia. Vaeltajien hauskana tunnuksena oli olkapäälle kiinnitetty näkinkotilo, »Santiagon Simpukka», joka oivallisesti kelpaa kompassiksi vielä nykyvaipeinkin Espanjan-matkaajalle.

Keskiajan niemimaan pyhiinvaellusreitit monine nähtävyyksineen on osana matkasta, jonka varrella lukija »Santiagon Simpukan» johdolla kulkee Espanjan historian ja taiteen omaleimaisiin piirteisiin, maan älymystön nerokkaisiin ja jyrkkiin vastakohtaisuuksiin, temperamentin välittömyyteen ja elämäniloon asti. Lukija kulkee Cecilian pimpitkin harmaatautomilta, Cecilian puadarmaa ja hankaiskaisiaan lumihuiput, Altamiran merkilliset luolamaalaukset, ikivanhojen kuningasten taideaarteet, ylätasangojen punaisilta lakeuksilta kohoavat satulinat, roomalaisaikojen muistomerkit, maalaukselliset kylät ja pikkukaupungit, upeat katedraalit ja maurien loisteliaat rakennukset. Matkan päättäjäisiksi vieraillaan Pradon ruhtinaallisissa kutsuissa, El Grecon luona Toledossa ja Filip Toisen Escorialissa, jonka jylhä ja pateettinen näyttämö jää viimeiseksi kuvaksi Espanjan taiteen »suuresta maailmateatterista».

Sinikka Kallio-Visapää on verraton opas tälle matkalle halki historian. Eikä hän kerro vain menneestä, hän tutkii tarkastelujensa kohteita myös »tämänhetkisestä» näkökulmasta ja esittää rohkean itsenäisiä kannanottoja, jotka riemastuttavat kaikkia taiteesta ja historiasta kiinnostuneita. Hän asettaa sanansa sekä ärsyttävästi että innostavasti, ja aina harkitusti, perustellusti ja varmaa makua osoittaen.