Sinikka Kallio-Visapää : Siivet : runoja

Harvoin tapaa esikoiskokoelmaa, jossa on siinä määrin harkittu, pidättyväinen ja kauttaaltaan kultivoitu leima kuin tässä. Ei jälkeäkään modernistista kokeiluista; pikemminkin lukija tuntee antiikin klassillisen sulon huokuvan vastaan näistä säkeistä. Ja samalla tekijä osaa omalla hillityllä tavallaan tuoda niissä julki modernin ihmisen tuskan: voimattomuuden, tunteettomuuden, hapuilemisen, toivottoman kauneudenjanon. Vaikuttavimmin lukija kuitenkin tajuaa runoissa soivan täyttymättömän kaipauksen sävelen, kaipauksen, jonka runoilija tuntee rikkaukseensa: »Siunattu kaipaus, suojaat henkeni korkeaa tulta!»

Sinikka Kallio-Visapään esikoisromaani »Vahasydän» pani odottamaan paljon tekijältään, mutta että hän lyyrikkonakin osoittaisi näin suurta valmiutta on kieltämättä yllättävää ja ihailtavaa.